Viime perjantaina tuli kuluneeksi 80 vuotta 105 päivää kestäneen talvisodan päättymisestä. 13.3.2020 tullaan muistamaan myös koronavirusta vastaan käytävän taistelun ensimmäisenä päivänä Suomessa. Litralla käsidesiä sai 2,5 litraa Koskenkorvaa ja vessapaperi loppui kaupoista.

Talvisotaa edelsi epävakaa aika Euroopassa. Suomessa äärivasemmiston ja -oikeiston pullistelu oli jatkunut vuosikymmenen, jonka aloitti New Yorkin pörssiromahdus. Talvisodan ihme yhdisti sisällissodan pirstoman Suomen.

Harva uskoi 1939, että Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen. Vielä tammikuun loppupuolella THL julkaisi tiedotteen, jonka mukaan koronan todennäköisyys Suomessa on hyvin pieni.

Talvisodan torjuntataisteluissa kaatui noin 26 000 sotilasta. Hurjimmissa ennusteissa on arvioitu, että koronaviruksen saa 60 % suomalaisista. Vaikka ”vain” joka kolmas sairastuisi, tarkoittaisi se lähes kahta miljoonaa ihmistä. WHO:n mukaan kuolleisuus on maailmanlaajuisesti noin 3,4 ja Italiassa yli viisi prosenttia. Mikäli joka kolmas suomalainen sairastuu ja kuolleisuus on yhden prosentin luokkaa, koronaan kuolleiden määrä on yli 18 000.

Talvisodassa suurimpaan riskiryhmään kuuluivat nuoret miehet. Koronan suurimpaan riskiryhmään kuuluvat ikäihmiset sekä syöpää, diabetesta tai astmaa sairastavat. Meistä jokainen tuntee riskiryhmään kuuluvia.

Talvisodasta kärsi 400 000 kotinsa menettänyttä. Korona iskee vakavasti talouteen. Suomessa on lähes 270 000 mikroyritystä. Pienten yritysten talous ei ole automaattisesti heikko, mutta kun tilauskirja tai kalenteri tyhjenee kertaheitolla, vetää se optimistisimmankin yksinyrittäjän vakavaksi.

Talvisodan aikana kotirintamalla kudottiin villavaatteita, joita lähetettiin ruokapakettien mukana etulinjaa lämmittämään. Oman varautumisen ohessa meidän jokaisen on ryhdyttävä sellaisiin toimiin, joilla helpotetaan riskiryhmään kuuluvien arkea ja pidetään yhteiskunnan sekä toimeliaisuuden syrjässä kiinni myös ne, joihin talouden äkkijarrutus iskee pahimmin.

105 päivän kuluttua elämme kesäkuun toista viikkoa. Talvisodan hengestä haluttiin viime hallituskaudella tehdä vitsi. Ne vitsit ovat nyt vähissä, mutta huumori auttaa myös vaikeissa tilanteissa. Toivoa on ja jonkun pitää johtaa.

Aleksi Jäntti

Apulaispormestari, kaupunkiympäristön palvelualue

Tamperelainen 18.3.2020

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.