Archive for the ‘Mielipiteet ja kannanotot’ Category

Kotihoitoa ja hoitokoteja – Yhteydenotot lomakkeen kautta

perjantai, helmikuu 25th, 2011

Minulta on kysytty nettisivujeni kautta mm. kotihoidosta sekä sen tukemisesta verotuksellisesti niissä tilanteissa, joissa toinen perheen jäsenistä käy töissa ja toinen hoitaa lapsia kotona. Myös vanhusten hoitoon liittyen on esitetty kysymyksiä ja kannanottoja.

Vastaan aiheisiin blogissani ensi viikolla. Kiitos mielenkiinnosta ja aktiivisuudesta. Toivotaan, että aiheista kehkeytyy antoisa keskustelu blogiartikkelini ympärille.

Raikasta pakkasviikonloppua Tallinnasta, jossa olen hoitamassa Sirkkavuori Oy:n luottamustehtäviä sunnuntaihin asti. Harmittaa, koska merellä on huonot kentät ja en pysty osallistumaan Rekyyli-verkkolehden vaalitenttiin tänään klo 19-21. Mikäli ihme tapahtuu ja verkko kestää, pyrin osallistumaan edes hieman etäyhteyksien avulla. Muussa tapauksessa toivotan iloista viikonloppua kaikille.

Pubit pois arvorakennuksista! Vain yksi näkökulma?

sunnuntai, helmikuu 13th, 2011

Luin Aamulehdestä kirjoituksen, jossa rakennustarkastaja Eija Muttonen-Mattila esitti kaupunkikuvatoimikunnan kannanoton tamperalaiseen ravintolakulttuuriin nostaen silmätikuksi arvotaloihin sijoitetut ravintolat ja pubit, joita ei tosin ole montaa.

Yksinkertaistaen perustellusti hän esitti, että pubit alentavat arvotalojen, ja sitä myötä tamperelaisen city-kulttuurin, mainetta kiusaten samalla talojen asukkaita. Ratkaisuna tarkastaja toimikuntineen tarjosi pubien siirtämistä arvorakennuksista toimistotaloihin, joita ei Tampereen keskustassa hyvillä kauppapaikoilla liikaa sijaitse.

Esimerkiksi Rautatieläisten talossa sijaitsevaa Ale Pupia kuvaittiin arveluttavaksi. Voisiko olla, että arveluttavuus tuplaantui viime viikkoisen ampumisjupakan valossa? Toinen kritiikin kohteeksi nostettu tila on Commercen kulman McDonalds.

Muttonen-Mattilan mukaan arvotaloissa saa harjoittaa bisnestä, mikäli se tehdään tyylikkäästi. Mikä tekee Ale Pupin ja McDonaldsin toiminnasta tyylitöntä verrattuna Hämeenkadulla sijaitseviin muihin ravintoloihin tai yökerhoihin Coyotesta Hesburgeriin, Siilinkarista Teerenpeliin, Hällästä Rotwalliin ja Gloriasta Kotibaariin? Onko bisnes silloin tyylikästä, kun asiakkaat eivät nauti alkolia, tai kuten McDonaldsin tapauksessa, eivät nauti ruokaansa äänekkäästi iloiten aamuyön tunteina baari-illan jälkeen? Vai onko tyylikäs bisnes sitä, että liiketila näyttää kivalta sekä sisältä että ulkoa? McDonalds’in kansainvälistä yritysilmettä eivät yksittäisen rakennustarkastajan tai -toimikunnan päättäjät pysty muuttamaan. Ei Ale Pupin uusittu visuaalinen ulkomuoto nyt niin ruma ole. Nämähän ovat makuasioita. Toiselle epämääräinen on toiselle hyvinkin selkeä. Sama pätee kauneuteen ja rumuuteen.

Modernin, monipuolisen ja elämää rikastuttavan kaupunkikulttuurin kehittymisen ehto ovat virikkeellisyys, hyvät kulkuyhteydet ja houkutteleva sijainti. Ajan kuluttamiseen, rentoutumiseen ja ihmisten tapaamiseen sopivien paikkojen luominen ja ylläpito kuuluvat city-kulttuuriin. Arvotalosta ei tee arvokasta tyhjyys ja pimeinä seisovat liikekiinteistöt, eivätkä ne fine dining -ravintolat, jotka sulkevat ovensa myöhäisillasta ja joille ei kuitenkaan riitä asiakkiata Tampereen kokoisessa kaupungissa. Eikö arvotalosta tule juuri silloin arvoton, kun kukaan ei halua nähdä sitä tai hyödyntää sen tiloja? Kadulta katselua ja valokuvaustako varten rakennukset tulisi iltaisin ja öisin olla? Miksi tärkeät kohtaamispaikat pitäisi sulkea tai miksi niistä pitäisi tehdä “hienompia” tai “tyylikkäämpiä”, kun ne kelpaavat tamperelaisille ihan tällaisenaan? Ne yrityksent pärjäävät, joita kohderyhmä kannattaa ja haluaa.

Kuinka moni yrittäjä haluaa perustaa Commersen kulman McDonalds’in tai Ale Pupin tilalle liiketilansa jo pelkästään kustannusyistä? Soveltuvatko kyseiset tilat sijainniltaan ja ympäristöltään mille tahansa “vähemmän epämääräiselle” bisnekselle, ja mitä se sitten olisi? Merkittävä osa manselaisista ei ole valmis luopumaan pubeistaan ja ravintoloistaan vain siksi, että ne pilaavat katukuvaa tai houkuttelevat “arveluttavaa asiakkaita”. Onko rakennustarkastajan kohdalla sittenkin kyse ennakkoluuloista, jotka heijastuvat ammatillisen roolin kautta? Joidenkin mielestä tällainen yksinkertaistaminen ja yleistäminen elitismiä, jota harjoitetaan puhtaasti arvotalojen asukkaiden intresseistä.

Case Nokia

perjantai, helmikuu 11th, 2011

Kansalta poimittua: “Nyt olis tilausta uudelle suomalaiselle matkapuhelinvalmistajalle! Tehdas Saloon ja Harri Koskinen suunnittelemaan, Jari Sarasvuo myymään, Ivana Helsinki markkinoimaan, Angry birdsin kaverit ja Linus Torvalds kehittämään Meego loppuun, ja eikun menoksi”.

Sanotaan, että isot pyörät pyörivät hitaasti mutta nyt tarvitaan vauhtia rattaisiin. Stephen Elopin tänään Lontoossa kertomat strategiauudistukset kiinnostavat koko maailmaa, ja itsekin seuraan innolla Nokian tulevia muutoksia.

On korkea aika ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä ratkaisuita isolla kädellä virtaviivaisesti. Aivan kuten politiikassa, myöskään Nokiassa ei voida pärjätä hymistelemällä, eikä sellaisesta taida pelkoa olla uuden toimiaan johtajan aloitettua pestinsä. Se pelaa, joka ei pelkää. Mitä Nokia on aiemmin pelännyt, sitä en voi tiedä. Toivottavasti suvannosta on suunta nyt ylöspäin. Jungnerin kirjoitusta Uusi Suomessa lainaten: “Synkän päivän synkeän kolumnin loppuun on syytä jättää toivon kipinä. Apple oli nimittäin vuosikymmen sitten aivan yhtä polvillaan ja aivan yhtä epätoivoinen kuin Nokia tänään. Jostain kuitenkin löytyi sisua ja luovuutta. Kassasta kaivettiin rahaa, yliopistoista osaamista ja luotiin jotain aivan ainutlaatuista tyystin uusille markkinoille. Ensin iPod, sitten iPhone ja viimeksi iPad. Miljardimenestyksiä kaikki. Kuka tietää, mitä maailmaa mullistavaa Nokian osaajat saavatkaan jatkossa aikaan, tietenkin edellyttäen, että heitä johdetaan ja motivoidaan oikein”.

Kelan takaisinperintä rankaisee!

keskiviikko, helmikuu 9th, 2011

Kokoomuksen kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen Timo Heinonen kirjoitti tänään uutisissaan tärkeästä aiheesta oikeasta näkökulmasta.  Opiskelijoiden tilannetta hyvinkin läheltä seuranneena pidän opintotuen takaisinperintämallia käsittämättömänä.

Kaikki yhteiskunnalliset vaikuttajat lienevät samaa mieltä siitä, että työuria on pidennettävä, eikä vain lopusta. Opinnoista työelämään siirtymisen kynnys tulee olla mahdollisimman matala. Opintojen ohessa työskentely tuo kokemusta, joka on kiistaton meriitti työnhaussa valmistumisen jälkeen. Sosiaalinen verkosto ja monipuolinen perspektiivi työelämän käytäntöihin ovat tärkeää pääomaa mutta miksi nykyinen mallimme sotii tätä vastaan? On ennen kaikkea yhteiskunnan etu, että opiskelijoita kannustetaan yrittämiseen, ahkeruuteen ja veronmaksuun. Nykyisellä mallilla tapetaan johdonmukaisesti tuo kakki.

Opiskelijan päätoimi on opiskelu. On sekä opiskelijan että yhteiskunnan etu, etteivät opinnot veny ja että opiskelija valmistuu ajallaan. Silloin, kun opiskelija selviytyy päätoimestaan moitteetta, hänen pitää voida lisätä yhteiskunnan rattaisiin rasvaa työskentelemällä ja ansaitsemalla mielin määrin ilman rangaistusta.

Karuja lukuja

Tämän vuoden alussa yli 26 000 opiskelijaa on jälleen saanut postiluukusta Kelan “yllätyksen” opintotuen takaisinperinnän muodossa. Toisille se tulee aidosti puskan takaa mutta valitettavan moni on odottanut alkuvuotta kauhun sekaisin tuntein ja tukahdutetun raivon vallassa jo jonkin aikaa. Perintäkirjeen saaneiden määrä laski viime vuonna vajaalla kymmeneksellä, mikä johtuu osittain vapaan tulon rajan korotuksesta. Pidän korotusta hyvänä ja toivon, ettei yhteiskunnan passiiviisuuteen kannustus tai pimeät työt selitä vähenemistä.

Ei ruokita harmaata taloutta

Vuonna 2010 opintotukea sai noin 331 500 opiskelijaa. Heistä 25 750:llä tulot olivat verottajan tietojen mukaan suuremmat kuin opintotukilain mukainen
vuosituloraja. Takaisinperinnän kokonaissumma oli siis reilut 31 miljoonaa euroa. Ei tarvitse olla Einstein päätelläkseen, että houkutus tienata verokortin ohi lisääntyy, mikä ei ole kenenkään etu. Opiskelijoiden ohella tilanne houkuttaa myös työnantajia. Olen kuullut lukuisia kertomuksia, jotka noudattavat samaa kaavaa: työnantaja ehdottaa opiskelijalle palkkakikkalua esimerkiksi “vain korvaamalla ansiotuloa osittian verottomilla kulukorvauksilla”. Järkevää?  Ei.

Kuten Heinonenkin totesi, tällä hallituskaudella opintorahan 15 prosentin korotuksen lisäksi korotettiin myös työnteon mahdollistavia vapaan tulon rajoja 30 prosentilla. Tällä hetkellä vuosituloraja on yhdeksän kuukautta opiskelevalla 11 850 euroa. Vapaan tulon rajojen korotus vähensi takaisinperintöjen määrää 20 prosenttia vuonna 2008 ja yhdeksän prosenttia vuonna 2010. Suunta on oikea. Ahkeran opiskelun ja samanaikaisen työssäkäynnin välinen epäjohdonmukaisuus voitaisiin poistaa asteittain lyhyelläkin aikajänteellä kokonaan. Se on yksi tärkeä tekijä työurien pidentämisessä uran alkupäästä samalla, kun opinnot hoituisivat kunnialla loppuun.

Tiesitkö, että Ranskassa opiskelijat vastustivat eläkeiän nostoa, koska pelkäsivät sen vaikeuttavan nuorten työnsaantia!?

Mahdun sittenkin pähkinänkuoreen

sunnuntai, marraskuu 14th, 2010

Olen Aleksi Jäntti, vuonna 1974 syntynyt kolmen lapsen isä ja vakinaisesta palveluksesta vuoden 2007 alussa puolustusvoimien virasta eronnut kapteeni. Vaihteoehtoja eroamiselle ei ollut, sillä pyrin kokoomuksen ehdokkaana Pirkanmaan vaalipiiristä eduskuntaan, eikä Suomen laki salli sotilasviran haltijan olevan edes ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Erotessani minulle ilmoitettiin, että vapaaehtoisen irtisanoutumiseni ja Puolustusvoimien rakennemuutoksen takia en voi enää palata työhöni.

Työhistoriani on varsin monipuolinen. Kadettikoulusta (nyk. Maanpuolustuskorkeakoulu) valmistumisen jälkeen kasvatin varusmiehiä sekä Panssariprikaatissa että Satakunnan Lennostossa yli seitsemän vuotta. Tuosta ajasta toimi vuotta toimin yksikön päällikkönä. Upseeriuran alkuvaiheissa aloin harjaannuttaa myös rakennusalan taitojani. Rakensin kotitalomme itse maan tiivistämisestä listojen asennukseen. Vuosien varrella olen pyrkinyt huolehtimaan fysiikastani, ja joku saattaa vielä muistaa minut MTV3:lla vuonna 2002 näytetystä Suuresta Seikkailusta.

Läpipääsy lähellä vuonna 2007

Keräsin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa yli kolmetuhatta ääntä, mikä ei ihan riittänyt läpimenoon. Reserviläisenä minulla oli kuitenkin mahdollisuus osallistua rauhanturvatehtäviin, ja päädyin toukokuussa 2007 Kosovoon hankkimaan kansainvälistä työkokemusta ja parantamaan englanninkielen taitoani. Vuoden komennuksen aikana toimin KFOR:ssa Monikansallisen Taisteluosaston esikunnassa operatiivisesta suunnittelusta vastaavassa G5-toimistossa sekä suomalaisen yksikön varapäällikkönä. Palasin kotikulmille alkukesästä 2008 ja värittömien vaiheiden jälkeen ryhdyin rakennusalan yrittäjäksi keväällä 2009.

Politiikassa aktivisesti mukana

Kuulun Lempäälän kunnanvaltuustoon. Viime vaalikaudella toimin puheenjohtajana kaksi vuotta sivistyslautakunnassa ja kaksi vuotta kaavoitus- ja rakennusjaostossa. Tällä hetkellä olen Lempäälän kunnanhallituksen jäsen sekä Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja. Kuulun myös Pirkanmaan Kokoomus ry:n ja Lempäälän Kokoomus ry:n hallituksiin.

Olen ollut naimisissa vuodesta 1995 ja pinnistellyt parhaani mukaan vaimon apuna kolmen lapsemme (-97, -98 ja -10) kasvattamisessa. Merkittävän osan vähästä vapaa-ajastani käytän sekä oman että lasteni urheiluharrastusten parissa.

- Aleksi