Archive for the ‘Perhe’ Category

Prahan arvoista

torstai, maaliskuu 31st, 2011

Kampanjakierroksen tiimellyksessä pudotin 13-vuotiaan poikani valtavine varustekasseineen tänään Hakametsän jäähallin parkkipaikalle. Pitkätukka lähti joukkueensa mukana Prahaan jääkiekkoturnaukseen. Kaksi lentoa, kolme maalivahtia, neljä ottelua, viisi päivää ja tuhat euroa. Jokainen maalivahti pelaa 1-2 ottelua. Euroissa laskettuna pojan otteluille tulee hintaa.

Elämyksiä ei kuitenkaan voi mitata pelkästään rahassa. Kun turnaukseen osallistumista oman pojan osalta mietittiin, pidin elämyksellistä näkökulmaan urheilullista lähtökohtaa merkittävämpänä. Vuodet ympäri 5-6 kertaa viikossa harjoitteleva on ansainnut lomankin. Monen vanhemman mukanaolosta huolimatta – tai osittain sen vuoksi – teinipoikien reissuissa tyhmyydellä on tapana tiivistyä. Odelle annoin ohjeeksi pitää hauskaa ja nauttia reissusta. Alkoholin tai tupakkatuotteiden kokeilusta lupasin leikata pitkänä aaltoilevan tukan isän mallin mukaan virtaviivaisen kaljuksi.

Tiukan tavoitteellisenkin harrastustoiminnan on ensisijaisesti tarjottava onnistumisia, elämyksiä ja yhteishenkeä. Yhdessä ne ovat moottori, joka motivoi jatkamaan oravanpyörässä kaudesta toiseen – silloinkin, kun unelma ammattilaisurasta ei ole kirkkaana tai käsien ulottuvilla. Tietääkseni muutamien vuosien takainen jääkiekon harrastajamäärän merkittävä lasku on saatu pysäytettyä. Vaikkei harrastajamäärän vähenemiseen varmasti löydy yhtä selittävää tekijää, harrastuksen kalleus lienee yksi selittävä tekijä. Toivottavasti varallisuus ei ole jatkossa liian merkittävin tekijä lajivalinnassa. Se ei tekisi hyvää huikean hienolle lajille, mutta sen vaara on olemassa.

Suvaitsemattomia suvaitsevaisuusvaatimuksia?

tiistai, maaliskuu 15th, 2011

Jo joutui armas aika...

Kotisivujeni viikon kysymyksen ”Säilyttäisitkö joulujuhlan ja suvivirren suomalaisessa kouluperinteessä?” äänestystulos ei yllättänyt minua samalla tavoin kuin tasaveroasiassa viikkoa aiemmin. Vastanneista lähes yhdeksän kymmenestä säilyttäisi perinteet, kymmenesosa poistaisi ne.

Olen elämäni aikana ollut niin monessa joulu- ja kevätjuhlassa, että niiden olemassaolo ja tietty sisältö kuuluvat henkilökohtaiseen ja perheeni perinteeseen. Koulun joulujuhla rauhoittaa mielen ja virittää lapset joulun odotuksen jännitykseen. Kevätjuhlassa Suvivirsi ja sen seisten sekä täysin palkein laulettava viimeinen säkeistö riehaannuttaa kehon ja mielen kesälaitumelle laukkaamiseen. Vaikka itse säilyttäisinkin mainitut perinteet, en halua, että niiden säilyttämisestä tai poistamisesta päätetään eduskunnassa tai oikeuslaitoksessa. Luotan rehtoreihin ja koulujen henkilökuntaan. Heillä on riittävästi ammattitaitoa nähdä historiaa, peilata sitä nykypäivään ja päättää omaan kouluunsa sopivista perinteistä ja juhlista.

Onko suvaitsevaisuutta kieltää joulujuhla siksi, ettei se kuulu vähemmistön jouluperinteeseen?

Suomalaisten koulujen juhlaperinteitä on vaadittu muutettavaksi suvaitsevaisuuden nimissä. Vaatimus on mielestäni perusteeton. Suomalaisen yhteiskunnan arvoihin kuuluu suvaitsevaisuus, minkä vuoksi edellytämme sitä kaikilta. Suvaitsevaisuutta ei ole jokaisen yksilön tai vähemmistön vaatimusten perässä juokseminen. Suvaitsevaisuutta ei ole kieltää joulujuhlaa siksi, että joulu ei kuulu juutalaiseen perinteeseen, tai siksi, että sen juhliminen loukkaa muslimeja tai uskonnottomia oppilaita. Suvaitsevaisuutta on antaa mahdollisuus olla osallistumasta tilaisuuteen, johon ei eettisistä tai vakaumuksellisista syistä halua osallistua. Sellainen tilaisuus voi olla myös tanssitunti.

Puolustusvoimissa sulkeisjärjestysohjesäännön komentoihin kuuluu esimerkiksi sellaisia käskyjä kuin rukoilkaamme ja aamen. Käskyt liittyvät olennaisesti kenttähartauksiin, joihin osallistuminen on ollut – ainakin minun aikanani – vapaaehtoista. Siitä huolimatta kaikkien fyysisesti terveiden oli osallistuttava myös niihin sulkeisjärjestysharjoituksiin, joissa harjoiteltiin mainittujen komentojen edellyttämää fyysistä toimintaa. Tavallisesti kielsin kuitenkin jo ennakolta ketään rukoilemasta rukoilkaamme –käskyn jälkeen, jos siitä olisi odotettavissa huono omatunto tai mielipaha.

Minulle on sanottu, että joulu- tai kevätjuhlia ei pidä muuttaa, koska arabimaissakaan ei varmasti kuunneltaisi kristittyjen vikinää. En pidä perustelusta, koska valtaosassa arabimaista suvaitsevaisuus ei varmasti kuulu hyväksyttyyn arvomaailmaan. En halua, että Suomi ottaa sivistysvaltiona taka-askelia, vaikka kannatankin tiettyjen kristillisten perinteiden säilyttämistä osana perusopetusta.

Liikunta ja mielenterveys

sunnuntai, maaliskuu 13th, 2011

Tunnelmia vuoden 07 eduskuntavaalien kiekkokiertueelta.

Vaikkei liikunnan ja mielenterveyden yhteyttä ole lopulta paljonkaan tutkittu, voi jokainen meistä hahmottaa sitä omien kokemustensa kautta. Itselläni urheilusuoritusta seuraa hyvänolontunne, jota on vaikea pukea sanoiksi. Siinä yhdistyy onnistuminen, itsensä ylittäminen, hikinen euforia ja innostus. Olen todella onnellinen, että vanhin poikani ja tyttäreni molemmat ovat innostuneet urheilemaan.

Liikuntaa tarjotaan lääkkeeksi jos jonkinlaiseen elämäntilanteeseen ja sairauteen. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei liikunta ole mikään ihmelääke, joka automaattisesti parantaisi fyysisen tai psyykkisen vamman tai sairauden. Ja tietyntyyppisten vammojen kuntoutukseen raju liikunta ei sovi. Tutkimuksissa on kyllä havaittu, että liikunnan harrastamiseen kuuluvan mielenvirkistyksen katsotaan liittyvän kohentuneeseen fyysiseen suorituskykyyn sekä oman kehon hallintaan, mikä lisää itseluottamusta ja parantaa itsetuntoa. Mutta lisäksi pitää muistaa, että vaikutussuhde on kahdensuuntainen: masentunut ja ahdistunut ihminen ei yleensä jaksa hoitaa kuntoaan tai harrastaa liikuntaa, minkä vuoksi tähän painostaminen ei ole oikea ratkaisu.

Myös yhteiskunnallinen ja sosiaalinen paine liikunnan harrastamiseen saattaa kuormittaa henkisesti. Esimerkiksi monipuolisen ryhmäliikunnan tai ohjatun lajiharjoittelun aloittaminen on monelle varallisuuskysymys. Osa miettii varustekuluja, osa seura- ja salimaksuja. Sen sijaan luonnossa liikkuminen ei maksa mitään. Lisäksi pitää muistaa, että mielenterveyttä edistävän liikunnan ei tarvitse olla aerobista harjoittelua. Alhaisella teholla suoritetulla liikunnalla, kuten pentaquen pelaamisella tai tikanheitolla hyvällä porukalla, voi olla positiivisia vaikutuksia psyykkiseen terveyteen. Ryhmässä tapahtuvan virkistysliikunnan ja oletetaan olevan hyödyllistä mielialan kohoamiselle ja sosiaalisuudelle. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille, jotka usein kokevat yksinäisyyden tunteita, luo ryhmäliikunta tärkeitä sosiaalisia kontakteja sekä ajanvietettä, olipa kyseessä kuntosaliharjoittelu tai leikkimielinen mölkkypeli.

Kilpailullinen liikunta on psyykkisesti tärkeää niille, jotka ovat tottuneet sitä harrastamaan. Miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit yhtäkkiä lopettamaan jonkun rakkaan ja tärkeän harrastuksen loukkaamisen tai paikkakunnan vaihdon takia? Liikkumisen vaikutukset fyysiseen terveyteen sekä rooli mm. kansantautiemme ennalta ehkäisyssä on todistettu kiistattomasti, joten mikään vähäpätöinen asia liikkumiseen kannustaminen ei ole.

Nyt suuntaan perheen kanssa Siilinkari-kävelylle Näsijärven jäälle nauttimaan kevätauringosta. Tehkää samoin, siellä nähdään. Saa tulla jututtamaan!

Minussa on ripaus homoa

torstai, maaliskuu 10th, 2011

Huh, nyt se on sanottu. Ei kyllä tullut yhtään huojentuneempi olo, muttei ahdistuneempikaan. Muistan lukeneeni, että meissä jokaisessa on homoseksuaalinen(kin) puoli. Myös minussa. Painettuun sanaan voi luottaa. Minussa tuo piilevä ominaisuus ei ole vielä pyrkinyt pintaan. Olen viime päivinä saanut palautetta siitä, että olen homovastainen tai minulla on homofobia. Ei pidä paikkaansa.

Luulen, että syytökset pohjaavat kahteen asiaan. Ensimmäinen on se, että suhtaudun kriittisesti ulkoiseen adoptioon. Toiseen palaan myöhemmin ja pidän näin hulluja jännityksessä. Adoptiokantani lähtökohtana on kaksi argumenttia: 1. lapsen etu ja 2. luonnonlaki.

Hyväksyn sisäisen adoption. Parisuhteessa, jossa molemmat edustavat samaa sukupuolta, toisella voi olla lapsi esimerkiksi edellisestä suhteesta. On tämän lapsen etu, jos uudessa suhteessa toinen vanhemmista adoptoi hänet. Sen sijaan ei ole lapsen etu, jos homo- tai lesbopariskunta adoptoi vieraan lapsen, vaikka se olisi heidän mielestään tosi ihanaa. Lähtökohtana on oltava se, että lapsella on sekä isä että äiti.

Olen silloin tällöin keskustellut aiheesta ja ulkoisen adoption kannattajien pääargumenttina on ollut se, että tärkeintä on lapsen onnellisuus. Lapsi voi olla onnellinen myös homoperheessä. Totta. Lapsi voi olla onnellinen myös yksinhuoltajaperheessä. Eikö? Pitäisikö siis yksinäisillä sedillä olla oikeus adoptoida pieniä poikia – tai tyttöjä? Entä tädeillä? Miksi?

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten on hyvä saada sekä miehen että naisen malli kasvaessaan. Luonnossa on vuosimiljoonien ajan jälkeläisten saamiseen vaadittu uros ja naaras. Siksi jokaisella lapsella tulisi olla isä ja äiti, vaikka nämä eivät olisikaan biologiset vanhemmat. Onneksi valtaosasta yksinhuoltaja-, homo- ja lesboperheiden lapsista kuitenkin kasvaa tasapainoisia ja menestyviä aikuisia.

Kotihoitoa ja hoitokoteja – Yhteydenotot lomakkeen kautta

perjantai, helmikuu 25th, 2011

Minulta on kysytty nettisivujeni kautta mm. kotihoidosta sekä sen tukemisesta verotuksellisesti niissä tilanteissa, joissa toinen perheen jäsenistä käy töissa ja toinen hoitaa lapsia kotona. Myös vanhusten hoitoon liittyen on esitetty kysymyksiä ja kannanottoja.

Vastaan aiheisiin blogissani ensi viikolla. Kiitos mielenkiinnosta ja aktiivisuudesta. Toivotaan, että aiheista kehkeytyy antoisa keskustelu blogiartikkelini ympärille.

Raikasta pakkasviikonloppua Tallinnasta, jossa olen hoitamassa Sirkkavuori Oy:n luottamustehtäviä sunnuntaihin asti. Harmittaa, koska merellä on huonot kentät ja en pysty osallistumaan Rekyyli-verkkolehden vaalitenttiin tänään klo 19-21. Mikäli ihme tapahtuu ja verkko kestää, pyrin osallistumaan edes hieman etäyhteyksien avulla. Muussa tapauksessa toivotan iloista viikonloppua kaikille.

Mahdun sittenkin pähkinänkuoreen

sunnuntai, marraskuu 14th, 2010

Olen Aleksi Jäntti, vuonna 1974 syntynyt kolmen lapsen isä ja vakinaisesta palveluksesta vuoden 2007 alussa puolustusvoimien virasta eronnut kapteeni. Vaihteoehtoja eroamiselle ei ollut, sillä pyrin kokoomuksen ehdokkaana Pirkanmaan vaalipiiristä eduskuntaan, eikä Suomen laki salli sotilasviran haltijan olevan edes ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Erotessani minulle ilmoitettiin, että vapaaehtoisen irtisanoutumiseni ja Puolustusvoimien rakennemuutoksen takia en voi enää palata työhöni.

Työhistoriani on varsin monipuolinen. Kadettikoulusta (nyk. Maanpuolustuskorkeakoulu) valmistumisen jälkeen kasvatin varusmiehiä sekä Panssariprikaatissa että Satakunnan Lennostossa yli seitsemän vuotta. Tuosta ajasta toimi vuotta toimin yksikön päällikkönä. Upseeriuran alkuvaiheissa aloin harjaannuttaa myös rakennusalan taitojani. Rakensin kotitalomme itse maan tiivistämisestä listojen asennukseen. Vuosien varrella olen pyrkinyt huolehtimaan fysiikastani, ja joku saattaa vielä muistaa minut MTV3:lla vuonna 2002 näytetystä Suuresta Seikkailusta.

Läpipääsy lähellä vuonna 2007

Keräsin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa yli kolmetuhatta ääntä, mikä ei ihan riittänyt läpimenoon. Reserviläisenä minulla oli kuitenkin mahdollisuus osallistua rauhanturvatehtäviin, ja päädyin toukokuussa 2007 Kosovoon hankkimaan kansainvälistä työkokemusta ja parantamaan englanninkielen taitoani. Vuoden komennuksen aikana toimin KFOR:ssa Monikansallisen Taisteluosaston esikunnassa operatiivisesta suunnittelusta vastaavassa G5-toimistossa sekä suomalaisen yksikön varapäällikkönä. Palasin kotikulmille alkukesästä 2008 ja värittömien vaiheiden jälkeen ryhdyin rakennusalan yrittäjäksi keväällä 2009.

Politiikassa aktivisesti mukana

Kuulun Lempäälän kunnanvaltuustoon. Viime vaalikaudella toimin puheenjohtajana kaksi vuotta sivistyslautakunnassa ja kaksi vuotta kaavoitus- ja rakennusjaostossa. Tällä hetkellä olen Lempäälän kunnanhallituksen jäsen sekä Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja. Kuulun myös Pirkanmaan Kokoomus ry:n ja Lempäälän Kokoomus ry:n hallituksiin.

Olen ollut naimisissa vuodesta 1995 ja pinnistellyt parhaani mukaan vaimon apuna kolmen lapsemme (-97, -98 ja -10) kasvattamisessa. Merkittävän osan vähästä vapaa-ajastani käytän sekä oman että lasteni urheiluharrastusten parissa.

- Aleksi