Archive for the ‘Tarinat ja turinat’ Category

Vaalipäivän aatoksia

sunnuntai, huhtikuu 17th, 2011

Nyt se sitten koittaa. Totuuden hetki. En ole levoton. Enemmänkin kevyen jännittynyt ja luottavainen. Raskas vaalirumba on viimeistä silausta vaille takana ja sisällä tunne, että onnistuin. Vaalit ovat kuitenkin vaalit. En kuvittele mitään. Enemmänkin haaveilen.

Tyynen ja harkitsevan rauhallisen ; ) ulkokuoreni alla olen yllättynyt monesta asiasta kampanjan aikana. Ensimmäiseksi minut yllätti se, kuinka hyväksyvästi valtaosa ihmisistä suhtautui minuun, vaaliesitettä tyrkyttävään poliitikkoon. Yhteen niistä roistoista.

Toinen yllätys oli se, kuinka vähän polemiikkia aiheutti Portugalin kaatuminen muiden EU-maiden armoille. Ehkä pahin höyry vakausrahaston, lainojen ja tukien osalta päästettiin heti ehdokkaiden jalkauduttua kentälle. Vai ymmärsivätkö ihmiset lopulta vakausrahastojen tärkeyden Suomen näkökulmasta?

Positiivisin yllätys on ollut se, kuinka paljon olen saanut positiivista palautetta sekä kasvotusten, että sähköisten viestimien välityksellä. Olen joskus haaveillut, että voisin olla edes päivän naisena. Auttaisi ymmärtämään. Vaalikampanjoiden aikana tunnetila vaihtelee hyvinkin nopeasti positiivisesta innostuksesta epätoivon ja masennuksen aaltoihin: kuka minua äänestäisi. Eräässä paneelissa totesinkin, että olen ollut naissimulaattorissa. Sekä saamani palautteen määrä että laatu ovat antaneet valtavasti potkua kampanjointiin. Kiitos joka ainoalle, joka on vaivautunut antamaan palautetta.

Olen kiitollinen myös saamastani negatiivisesta palautteesta. Onnellinen olen siitä, että se on ollut todella vähäistä. Yksi on arvostellut kotisivujeni typeriä tekstikömmähdyksiä ja toinen sitä, etten ole – syystä tai toisesta – vastannut hänen kysymykseensä sähköpostin välityksellä. Joku haukkui röyhkeäksi ja kehotti haistamaan naisen sukuelintä. En ole vielä ehtinyt. Toivon, että annatte negatiivista palautetta myös jatkossa silloin, kun siihen on mielestänne aihetta. Se pitää jalat maassa ja toimii kehittymisen moottorina.

Tänään en enää kampanjoi aktiivisesti, vaikka joku saattaa minut vielä jossain bongatakin. KIITOS joka ainoalle, joka on vaivautunut kirjoittamaan numeron 87 äänestyslipukkeeseen! Kiitos jokaiselle, joka on osallistunut kampanjaan esitteitä jakamalla, suosittelemalla tai palautetta antamalla!

Illalla paljastuu, millaisen eduskunnan Suomen kansa on valinnut hoitamaan maan asioita tulevien neljän vaikean vuoden ajaksi.

Aleksi vaikenee – mutta vain hetkeksi.

Prahan arvoista

torstai, maaliskuu 31st, 2011

Kampanjakierroksen tiimellyksessä pudotin 13-vuotiaan poikani valtavine varustekasseineen tänään Hakametsän jäähallin parkkipaikalle. Pitkätukka lähti joukkueensa mukana Prahaan jääkiekkoturnaukseen. Kaksi lentoa, kolme maalivahtia, neljä ottelua, viisi päivää ja tuhat euroa. Jokainen maalivahti pelaa 1-2 ottelua. Euroissa laskettuna pojan otteluille tulee hintaa.

Elämyksiä ei kuitenkaan voi mitata pelkästään rahassa. Kun turnaukseen osallistumista oman pojan osalta mietittiin, pidin elämyksellistä näkökulmaan urheilullista lähtökohtaa merkittävämpänä. Vuodet ympäri 5-6 kertaa viikossa harjoitteleva on ansainnut lomankin. Monen vanhemman mukanaolosta huolimatta – tai osittain sen vuoksi – teinipoikien reissuissa tyhmyydellä on tapana tiivistyä. Odelle annoin ohjeeksi pitää hauskaa ja nauttia reissusta. Alkoholin tai tupakkatuotteiden kokeilusta lupasin leikata pitkänä aaltoilevan tukan isän mallin mukaan virtaviivaisen kaljuksi.

Tiukan tavoitteellisenkin harrastustoiminnan on ensisijaisesti tarjottava onnistumisia, elämyksiä ja yhteishenkeä. Yhdessä ne ovat moottori, joka motivoi jatkamaan oravanpyörässä kaudesta toiseen – silloinkin, kun unelma ammattilaisurasta ei ole kirkkaana tai käsien ulottuvilla. Tietääkseni muutamien vuosien takainen jääkiekon harrastajamäärän merkittävä lasku on saatu pysäytettyä. Vaikkei harrastajamäärän vähenemiseen varmasti löydy yhtä selittävää tekijää, harrastuksen kalleus lienee yksi selittävä tekijä. Toivottavasti varallisuus ei ole jatkossa liian merkittävin tekijä lajivalinnassa. Se ei tekisi hyvää huikean hienolle lajille, mutta sen vaara on olemassa.

Mahdun sittenkin pähkinänkuoreen

sunnuntai, marraskuu 14th, 2010

Olen Aleksi Jäntti, vuonna 1974 syntynyt kolmen lapsen isä ja vakinaisesta palveluksesta vuoden 2007 alussa puolustusvoimien virasta eronnut kapteeni. Vaihteoehtoja eroamiselle ei ollut, sillä pyrin kokoomuksen ehdokkaana Pirkanmaan vaalipiiristä eduskuntaan, eikä Suomen laki salli sotilasviran haltijan olevan edes ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Erotessani minulle ilmoitettiin, että vapaaehtoisen irtisanoutumiseni ja Puolustusvoimien rakennemuutoksen takia en voi enää palata työhöni.

Työhistoriani on varsin monipuolinen. Kadettikoulusta (nyk. Maanpuolustuskorkeakoulu) valmistumisen jälkeen kasvatin varusmiehiä sekä Panssariprikaatissa että Satakunnan Lennostossa yli seitsemän vuotta. Tuosta ajasta toimi vuotta toimin yksikön päällikkönä. Upseeriuran alkuvaiheissa aloin harjaannuttaa myös rakennusalan taitojani. Rakensin kotitalomme itse maan tiivistämisestä listojen asennukseen. Vuosien varrella olen pyrkinyt huolehtimaan fysiikastani, ja joku saattaa vielä muistaa minut MTV3:lla vuonna 2002 näytetystä Suuresta Seikkailusta.

Läpipääsy lähellä vuonna 2007

Keräsin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa yli kolmetuhatta ääntä, mikä ei ihan riittänyt läpimenoon. Reserviläisenä minulla oli kuitenkin mahdollisuus osallistua rauhanturvatehtäviin, ja päädyin toukokuussa 2007 Kosovoon hankkimaan kansainvälistä työkokemusta ja parantamaan englanninkielen taitoani. Vuoden komennuksen aikana toimin KFOR:ssa Monikansallisen Taisteluosaston esikunnassa operatiivisesta suunnittelusta vastaavassa G5-toimistossa sekä suomalaisen yksikön varapäällikkönä. Palasin kotikulmille alkukesästä 2008 ja värittömien vaiheiden jälkeen ryhdyin rakennusalan yrittäjäksi keväällä 2009.

Politiikassa aktivisesti mukana

Kuulun Lempäälän kunnanvaltuustoon. Viime vaalikaudella toimin puheenjohtajana kaksi vuotta sivistyslautakunnassa ja kaksi vuotta kaavoitus- ja rakennusjaostossa. Tällä hetkellä olen Lempäälän kunnanhallituksen jäsen sekä Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja. Kuulun myös Pirkanmaan Kokoomus ry:n ja Lempäälän Kokoomus ry:n hallituksiin.

Olen ollut naimisissa vuodesta 1995 ja pinnistellyt parhaani mukaan vaimon apuna kolmen lapsemme (-97, -98 ja -10) kasvattamisessa. Merkittävän osan vähästä vapaa-ajastani käytän sekä oman että lasteni urheiluharrastusten parissa.

- Aleksi