Archive for the ‘Yrittäjyys ja työ’ Category

Ydinoimistelua

keskiviikko, maaliskuu 30th, 2011

Olin inhottava ja annoin kotisivuillani vierailevien maistaa vaalikonekysymyksiin vastaamista. Eikö olekin vaikea vastata kyllä tai ei kysymykseen: ”Pitäisikö Suomen luopua kokonaan ydinvoimasta?” Valtaosan (90%) mielestä ei.  Mikä olisi ollut tulos, jos olisin kysynyt lisärakentamisesta? Tai luopumisen aikataulusta?

Oma kantani ydinvoimaan on ollut ala-asteiästä lähtien myönteinen. En muista, miten opettaja asian aikanaan esitti, mutta esimerkiksi hiilivoimasta takaraivoon piirtynyt kuva on merkittävästi negatiivisempi. Olisiko Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kuvilla Puolasta ollut osuutensa? Teollisuusalueen liepeillä olleesta metsästä otetut kuvat muistuttivat maisemaa Taipaleenjoelta talvisodan taistelujen jälkeen. Puiden pystyyn kuolemista eivät olleet aiheuttaneet pelkästään hiilivoimalat, mutta jotain sieltä savupiipusta oli tuprahtanut.

Ydinvoima on hiilidioksidipäästötöntä eikä muitakaan hiukkasia toimivasta laitoksesta taivaan kautta maahan juuri varise. Uskon vakaasti, kuten neljä viidestä suomalaisesta, että Suomessa tuotettu ydinvoima on turvallista ja samalla suhteellisen ympäristöystävällistä. Pelkästään huoltovarmuuden näkökulmasta Suomen on oltava sähköntuotannon osalta omavarainen. Se saattaa tarkoittaa sitä, että vähäisemmän kulutuksen hetkinä sähköä viedään myös rajojen ulkopuolelle. Pitkien – ja näköjään kylmienkin – talvien sekä energiaintensiivisen teollisuutemme takia sähkön hinnan on oltava kilpailukykyistä.

En pidä järkevänä sitäkään vaihtoehtoa, että ydinvoimalla tuotettua sähköä tuodaan esimerkiksi Venäjältä. Vaikka se ehkä lääkitsisi omatuntoamme, se ei parantaisi maapallon kokonaistilannetta. Tärkeintä on saada maailmanlaajuisesti päästöt vähenemään ja energiankulutus laskuun. On typerää hirttää itsensä liian tiukkoihin ympäristönormeihin, jos muu maailma vähät välittää.

Tiukoista tavoitteista huolimatta olen skeptinen sen suhteen, että sähköntarpeemme lähitulevaisuudessa laskisi huimasti. En tarkoita, ettei sen eteen kannattaisi ponnistella. Toivon, että laskee. Jo liki utopiaa on se, että nykyiset ydinvoimalat voitaisiin nopeasti korvata bioenergialla. Esimerkiksi tuulivoiman osuus Suomen sähkönhankinnasta on suuruusluokkaa 0,3 % kun ydinvoiman osuus on noin 25 %. Kuinka monta nykytekniikalla varustettua myllyä tarvittaisiin korvaamaan nykyinen ydinvoima? Millaisen pinta-alan se vaatisi? Minne tuulimyllyt sijoitettaisiin?

Ydinvoiman lisärakentamisesta huolimatta eri bioenergiamuotoja on järkevässä määrin tuettava. Samalla tuetaan teknologioiden tutkimus- ja kehitystoimintaa ja luodaan työpaikkoja. Alalla on maailmanlaajuisesti merkittävästi kasvupotentiaalia ja on suotavaa, että Suomi lukeutuu osaamisen kärkikastiin. Ei kuitenkaan valmisteta biopolttoaineita ruoantuotannon ja kestävän kehityksen kustannuksella. Eikä hosuta esimerkiksi rakentamistapamääräysten tiukentamisessa niin, että niille käy kuten jätevesiasetukselle. Eihän.

Tasavero on mörkö – kokeillaan suhteellista verotusta

tiistai, maaliskuu 8th, 2011

Minua on ankarasti varoitettu käyttämästä huumoria – etenkään ironiaa tai sarkasmia – nettikirjoituksissa. Matti on ensimmäinen nimeni, joten otan riskin.

Kotisivujeni viikon kysymyksenä oli: Kannatatko tasaveroa? Myönnän hämmästyneeni tuloksesta, jonka mukaan 43 % on tasaveron kannalla ja 57 % sitä vastaan. Oletin, että suhde olisi selkeämpi vastustajien eduksi. Eikö kokoomus ole saanut läpi viestiään, jossa se visertää vastustavansa tasaveroa? Vai eksyykö sivuilleni suhteellisen vähän veljiä vasemmalta?

Tunnustan, etten kannata tasaveroa. Antaudun aika-ajoin keskusteluun sosiaali- ja verojärjestelmistämme. Lähes poikkeuksetta olemme olleet keskustelukumppanin kanssa yhtä mieltä siitä, että molempia tulisi muuttaa. Yksinkertaistaa. Minulle on ehdotettu, että ryhtyisin ajamaan tasaveroa. Mallia, jossa jokaisen tulisi maksaa veroa esimerkiksi 10 000 euroa vuodessa. En innostu.

Sen sijaan malli, jossa perustulo yhdistettäisiin suhteelliseen veroon, on kannatettava. Verohallinnon helposti ymmärrettävän määritelmän mukaan ”vero on suhteellinen, jos sen prosentuaalinen määrä on yhtä suuri riippumatta tulon määrästä”.  Kun perustulon ja suhteellisen verotuksen joukkoon sirotetaan veroton tuloraja (vaikkapa 7 000 euroa), saadaan malliin enemmistön vaatima progressio. Muutos poistaisi kannustinloukut ja viekoittelisi kaikkia työntekoon.

Minulla ei ole käytössäni virkamiesarmeijaa todistamaan mallin aukottomuutta. Todennäköisesti sen negatiivisimpana vaikutuksena olisi kuitenkin valtava byrokraattien joukko, joka vapautuisi vero- ja sosiaalihallinnosta paikkaamaan lähitulevaisuudessa siintävää työvoimapulaa.

En ole tienannut elämäni aikana euroakaan pääomatuloja. En niin ikään ole salaliittoteoreetikko, mutta toisinaan minusta tuntuu, että ankaran progressiivinen verotus on ammattiyhdistysten juoni pitää ahkeratkin duunarit köyhinä ja näin otteessaan. Yritän rimpuilla.

Ps. Tervetuloa keskustelemaan aiheesta tai aiheen vierestä tänään Kahvila Korvaan. Hämeenkatu 27, klo 16-18. Mainiota naistenpäivää itse kullekin!

Näytä suurempi kartta

Pubit pois arvorakennuksista! Vain yksi näkökulma?

sunnuntai, helmikuu 13th, 2011

Luin Aamulehdestä kirjoituksen, jossa rakennustarkastaja Eija Muttonen-Mattila esitti kaupunkikuvatoimikunnan kannanoton tamperalaiseen ravintolakulttuuriin nostaen silmätikuksi arvotaloihin sijoitetut ravintolat ja pubit, joita ei tosin ole montaa.

Yksinkertaistaen perustellusti hän esitti, että pubit alentavat arvotalojen, ja sitä myötä tamperelaisen city-kulttuurin, mainetta kiusaten samalla talojen asukkaita. Ratkaisuna tarkastaja toimikuntineen tarjosi pubien siirtämistä arvorakennuksista toimistotaloihin, joita ei Tampereen keskustassa hyvillä kauppapaikoilla liikaa sijaitse.

Esimerkiksi Rautatieläisten talossa sijaitsevaa Ale Pupia kuvaittiin arveluttavaksi. Voisiko olla, että arveluttavuus tuplaantui viime viikkoisen ampumisjupakan valossa? Toinen kritiikin kohteeksi nostettu tila on Commercen kulman McDonalds.

Muttonen-Mattilan mukaan arvotaloissa saa harjoittaa bisnestä, mikäli se tehdään tyylikkäästi. Mikä tekee Ale Pupin ja McDonaldsin toiminnasta tyylitöntä verrattuna Hämeenkadulla sijaitseviin muihin ravintoloihin tai yökerhoihin Coyotesta Hesburgeriin, Siilinkarista Teerenpeliin, Hällästä Rotwalliin ja Gloriasta Kotibaariin? Onko bisnes silloin tyylikästä, kun asiakkaat eivät nauti alkolia, tai kuten McDonaldsin tapauksessa, eivät nauti ruokaansa äänekkäästi iloiten aamuyön tunteina baari-illan jälkeen? Vai onko tyylikäs bisnes sitä, että liiketila näyttää kivalta sekä sisältä että ulkoa? McDonalds’in kansainvälistä yritysilmettä eivät yksittäisen rakennustarkastajan tai -toimikunnan päättäjät pysty muuttamaan. Ei Ale Pupin uusittu visuaalinen ulkomuoto nyt niin ruma ole. Nämähän ovat makuasioita. Toiselle epämääräinen on toiselle hyvinkin selkeä. Sama pätee kauneuteen ja rumuuteen.

Modernin, monipuolisen ja elämää rikastuttavan kaupunkikulttuurin kehittymisen ehto ovat virikkeellisyys, hyvät kulkuyhteydet ja houkutteleva sijainti. Ajan kuluttamiseen, rentoutumiseen ja ihmisten tapaamiseen sopivien paikkojen luominen ja ylläpito kuuluvat city-kulttuuriin. Arvotalosta ei tee arvokasta tyhjyys ja pimeinä seisovat liikekiinteistöt, eivätkä ne fine dining -ravintolat, jotka sulkevat ovensa myöhäisillasta ja joille ei kuitenkaan riitä asiakkiata Tampereen kokoisessa kaupungissa. Eikö arvotalosta tule juuri silloin arvoton, kun kukaan ei halua nähdä sitä tai hyödyntää sen tiloja? Kadulta katselua ja valokuvaustako varten rakennukset tulisi iltaisin ja öisin olla? Miksi tärkeät kohtaamispaikat pitäisi sulkea tai miksi niistä pitäisi tehdä “hienompia” tai “tyylikkäämpiä”, kun ne kelpaavat tamperelaisille ihan tällaisenaan? Ne yrityksent pärjäävät, joita kohderyhmä kannattaa ja haluaa.

Kuinka moni yrittäjä haluaa perustaa Commersen kulman McDonalds’in tai Ale Pupin tilalle liiketilansa jo pelkästään kustannusyistä? Soveltuvatko kyseiset tilat sijainniltaan ja ympäristöltään mille tahansa “vähemmän epämääräiselle” bisnekselle, ja mitä se sitten olisi? Merkittävä osa manselaisista ei ole valmis luopumaan pubeistaan ja ravintoloistaan vain siksi, että ne pilaavat katukuvaa tai houkuttelevat “arveluttavaa asiakkaita”. Onko rakennustarkastajan kohdalla sittenkin kyse ennakkoluuloista, jotka heijastuvat ammatillisen roolin kautta? Joidenkin mielestä tällainen yksinkertaistaminen ja yleistäminen elitismiä, jota harjoitetaan puhtaasti arvotalojen asukkaiden intresseistä.