Tyynen ja harkitsevan rauhallisen ; ) ulkokuoreni alla olen yllättynyt monesta asiasta kampanjan aikana. Ensimmäiseksi minut yllätti se, kuinka hyväksyvästi valtaosa ihmisistä suhtautui minuun, vaaliesitettä tyrkyttävään poliitikkoon. Yhteen niistä roistoista.

Toinen yllätys oli se, kuinka vähän polemiikkia aiheutti Portugalin kaatuminen muiden EU-maiden armoille. Ehkä pahin höyry vakausrahaston, lainojen ja tukien osalta päästettiin heti ehdokkaiden jalkauduttua kentälle. Vai ymmärsivätkö ihmiset lopulta vakausrahastojen tärkeyden Suomen näkökulmasta?

Positiivisin yllätys on ollut se, kuinka paljon olen saanut positiivista palautetta sekä kasvotusten, että sähköisten viestimien välityksellä. Olen joskus haaveillut, että voisin olla edes päivän naisena. Auttaisi ymmärtämään. Vaalikampanjoiden aikana tunnetila vaihtelee hyvinkin nopeasti positiivisesta innostuksesta epätoivon ja masennuksen aaltoihin: kuka minua äänestäisi. Eräässä paneelissa totesinkin, että olen ollut naissimulaattorissa. Sekä saamani palautteen määrä että laatu ovat antaneet valtavasti potkua kampanjointiin. Kiitos joka ainoalle, joka on vaivautunut antamaan palautetta.

Olen kiitollinen myös saamastani negatiivisesta palautteesta. Onnellinen olen siitä, että se on ollut todella vähäistä. Yksi on arvostellut kotisivujeni typeriä tekstikömmähdyksiä ja toinen sitä, etten ole – syystä tai toisesta – vastannut hänen kysymykseensä sähköpostin välityksellä. Joku haukkui röyhkeäksi ja kehotti haistamaan naisen sukuelintä. En ole vielä ehtinyt. Toivon, että annatte negatiivista palautetta myös jatkossa silloin, kun siihen on mielestänne aihetta. Se pitää jalat maassa ja toimii kehittymisen moottorina.

Tänään en enää kampanjoi aktiivisesti, vaikka joku saattaa minut vielä jossain bongatakin. KIITOS joka ainoalle, joka on vaivautunut kirjoittamaan numeron 87 äänestyslipukkeeseen! Kiitos jokaiselle, joka on osallistunut kampanjaan esitteitä jakamalla, suosittelemalla tai palautetta antamalla!

Illalla paljastuu, millaisen eduskunnan Suomen kansa on valinnut hoitamaan maan asioita tulevien neljän vaikean vuoden ajaksi.

Aleksi vaikenee – mutta vain hetkeksi.

Vielä muutama tehokas päivä ennen vaalituloksen selviämistä, ja sen jälkeen pääsen toivottavasti kiinni varsinaiseen työnsarkaan! Selkä suorassa painetaan loppuun asti, ja sunnuntaina ratkeaa monien tulevaisuuden kohtalot.

Omalla kohdallani muutos tuntuu varsin hurjalta: yhtä aikaa olen täynnä tarmoa ja intoa mutta tottakai pieni epävarmuus pitää positiivisesti varpaillaan.

Frederikiä lainaten: “takana on hurja putki kampanjatilaisuuksien”. Nyt kyseessä ei tosin ole olleet rilluvuodet, ja ikääkin on jo reilusti yli kolmenkympin. Jokatapauksessa puhutaan reilusti yli sadasta tilaisuudesta ja lähes 5000 kontaktista kentällä sekä yli 5000 yksilöidystä web-sivukävijästä täällä aleksijantti.fi:ssa.

Suoraselkäisen politiikan tekeminen kiinnostaa, sillä keskimääräinen henkilökohtainen kontakti on kestänyt useamman minuutin, eikä ole ollut pelkkää puolihuolimatonta morjestelua. Sama netissä: keskimäärin nettisivuillani, etenkin blogissani, on vietetty lähemmäs 5 minuuttia per henkilö. Tämä lupaa hyvää sunnuntaina, sillä kiinnostavaksi koetun asian puolesta on valmis toimimaan aktiivisesti.

Kiitos teille sekä kentällä että verkossa kohtaamani ihmiset. Kiitos myös puoluetovereille, joiden kanssa eletty monet ikimuistoiset hetket. Kiitos kaikille minua tukeneille jo etukäteen. On ollut etuoikeutettua kiertää pitkin Pirkanmaata kanssanne sekä vastailla lukuisiin www-yhteydenottoihin, tekstareihin ja soittoihin. Tämän työn ydin on nimenomaan toisten kuunteleminen ja heidän ajatuksistaan inspiroituminen sekä niiden tärkeiden näkemysten vieminen eteenpäin.

Muutos kiehtoo!

Kuten hetki sitten päättynyt Ylen puoluejohtajatentti osoitti, suomalaisilla on suuri halua muuttaa asioita. Muutos konkretisoituu niin, että tehdään rohkeasti uusia linjauksia ja nostetaan pöydälle tuoreita näkökulmia ja suhtautumistapoja. Tämä luonnistuu meiltä tuoreet silmät ja korvat omaavilta. On hienoa olla kuullut, että niin moni pitää minua erittäin potentiaalisena läpimenijänä. Sunnuntaina sen tiedämme.

Sunnantaita odotellessa edessä on kuitenkin kaksi erittäin hektistä kenttäpäivää. Tarkemman ohjelman löydätte täältä:

http://aleksijantti.fi/kalenteri

Vielä ehtii liittyä tukitiimiini sekä linkata tietoa kampanjastani Facebookin wallille tai blogiin. Tai kenties kannattaa muistuttaa kaveria tekstarilla, meilillä tai perinteisemmin soittamalla. Tärkeintä on huolehtia, että lähipiirisi muistaa sunnuntaina koppiin mennessään kaksi numeroa: 87, sekä myös kirjoittaa nämä kaksi numeroa paperille.

Käyttäkää henkilökohtaisen suostuttelun voimaa, se on tehokkain tapa saada aikaan toimintaa. Iloinen kiitos etukäteen!

- Aleksi

Vaalikampanjan viimeinen viikko käynnistyy sähäköissä merkeissä.

Viime viikolla rikottiin joka päivä nettisivujeni kävijäennätys, mikä tarkoittaa sitä, että viestimme on huomattu. Olen saanut myös tsempintoivotuksia tuntemattomilta ihmisiltä turuilla ja toreilla sekä vastannut kymmeniin mielenkiintoisiin kysymyksiin, joita on tullut yhteydenottolomakkeeni tai blogini kautta. Erityisen hienoa on ollut kuulla, että monet ovat jo sanoneet äänestäneensä minua. Kiitos mielenkiinnosta ja tuesta kaikille!

Aktiivisuuttasi kaivataan!

Ennen vaalipäivää toivon sinulta erästä pientä mutta tärkeää tekoa. Mainitse ehdokkuudestani tutuillesi. Voit tehdä sen monella tavalla. Tässä muutama esimerkki.

1. Avaa mikä tahansa blogijuttuni ja paina lopussa olevaa tykkää-nappulaa tai jaa se muissa sosiaalisissa medioissa. Salli Facebookille lupa julkaista tykkäämisaktiviteetti wallillasi
2. Linkitä blogiisi tai FB:iin kotisivujeni osoite http://aleksijantti.fi
3. Lähetä sähköpostilla nettisivuni etusivulta lataamasi flyerini tai tv-mainokseni kaverillesi
4. Lähetä minkä tahansa mielenkiintoisen blogiartikkelini linkki tutuillesi  tai linkkaa se Facebookiin tai blogiisi.
5. Mene FB-sivulleni (http://facebook.com/seonjantti) ja tykkää siitä. Anna FB:n julkaista tykkääminen sivullasi. Kutsu myös kaverisi tykkäämään sivustani.

Loppukiri on tärkeä, ja toivon sinulta apua tässä! Nettisivujeni osoite on hyvä saada jakoon nyt mitä erilaisimmin keinoin, vaikka myös katumainokset ja lehtimainokset vievät sanomamme eteenpäin koko ensi viikon. Näiden avulla tavoitamme toivottavasti myös heidät, jotka käyttävät vähemmän internetiä.

Kenttäohjelmaani voit tutustua kalenterissani:
http:aleksijantti.fi/kalenteri

Kannusta ihmisiä tulemaan tapaamaan minua kentälle! Kiitos avustasi oli sitten millaista tahansa! Tehdään yhdessä suoraselkäistä politiikkaa. Se on jäntti.

- Aleksi, nro 87

.

Tänään kuitenkin päivä on täysi aamusta iltaan mutta tulkaa esittämään näkemyksiä ja kysymyksiä kentälle. Ohessa viihteellisen lauantaipäivän agenda:

Lauantai 9.4.2011:

• 10:00 – 16:00 Ideapark
• 16:30 – 17:30 Keskustori
• 16:45 – 17:00 Vihtorin kirjaston kirjamessut, Tammer-hotelli, Tampere
• 18:30 – 20:30 Politiikkaa ja kulttuuria -tapahtuma, Paapan kapakka, Tampere
• 21:30 – 23:30 Kärkiehdokkaita ja pop-kulttuuria, Villihanhi, Lempäälä

Tervetuloa Vihtorin kirjamessuille!

Elämyksiä ei kuitenkaan voi mitata pelkästään rahassa. Kun turnaukseen osallistumista oman pojan osalta mietittiin, pidin elämyksellistä näkökulmaan urheilullista lähtökohtaa merkittävämpänä. Vuodet ympäri 5-6 kertaa viikossa harjoitteleva on ansainnut lomankin. Monen vanhemman mukanaolosta huolimatta – tai osittain sen vuoksi – teinipoikien reissuissa tyhmyydellä on tapana tiivistyä. Odelle annoin ohjeeksi pitää hauskaa ja nauttia reissusta. Alkoholin tai tupakkatuotteiden kokeilusta lupasin leikata pitkänä aaltoilevan tukan isän mallin mukaan virtaviivaisen kaljuksi.

Tiukan tavoitteellisenkin harrastustoiminnan on ensisijaisesti tarjottava onnistumisia, elämyksiä ja yhteishenkeä. Yhdessä ne ovat moottori, joka motivoi jatkamaan oravanpyörässä kaudesta toiseen – silloinkin, kun unelma ammattilaisurasta ei ole kirkkaana tai käsien ulottuvilla. Tietääkseni muutamien vuosien takainen jääkiekon harrastajamäärän merkittävä lasku on saatu pysäytettyä. Vaikkei harrastajamäärän vähenemiseen varmasti löydy yhtä selittävää tekijää, harrastuksen kalleus lienee yksi selittävä tekijä. Toivottavasti varallisuus ei ole jatkossa liian merkittävin tekijä lajivalinnassa. Se ei tekisi hyvää huikean hienolle lajille, mutta sen vaara on olemassa.

Oma kantani ydinvoimaan on ollut ala-asteiästä lähtien myönteinen. En muista, miten opettaja asian aikanaan esitti, mutta esimerkiksi hiilivoimasta takaraivoon piirtynyt kuva on merkittävästi negatiivisempi. Olisiko Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kuvilla Puolasta ollut osuutensa? Teollisuusalueen liepeillä olleesta metsästä otetut kuvat muistuttivat maisemaa Taipaleenjoelta talvisodan taistelujen jälkeen. Puiden pystyyn kuolemista eivät olleet aiheuttaneet pelkästään hiilivoimalat, mutta jotain sieltä savupiipusta oli tuprahtanut.

Ydinvoima on hiilidioksidipäästötöntä eikä muitakaan hiukkasia toimivasta laitoksesta taivaan kautta maahan juuri varise. Uskon vakaasti, kuten neljä viidestä suomalaisesta, että Suomessa tuotettu ydinvoima on turvallista ja samalla suhteellisen ympäristöystävällistä. Pelkästään huoltovarmuuden näkökulmasta Suomen on oltava sähköntuotannon osalta omavarainen. Se saattaa tarkoittaa sitä, että vähäisemmän kulutuksen hetkinä sähköä viedään myös rajojen ulkopuolelle. Pitkien – ja näköjään kylmienkin – talvien sekä energiaintensiivisen teollisuutemme takia sähkön hinnan on oltava kilpailukykyistä.

En pidä järkevänä sitäkään vaihtoehtoa, että ydinvoimalla tuotettua sähköä tuodaan esimerkiksi Venäjältä. Vaikka se ehkä lääkitsisi omatuntoamme, se ei parantaisi maapallon kokonaistilannetta. Tärkeintä on saada maailmanlaajuisesti päästöt vähenemään ja energiankulutus laskuun. On typerää hirttää itsensä liian tiukkoihin ympäristönormeihin, jos muu maailma vähät välittää.

Tiukoista tavoitteista huolimatta olen skeptinen sen suhteen, että sähköntarpeemme lähitulevaisuudessa laskisi huimasti. En tarkoita, ettei sen eteen kannattaisi ponnistella. Toivon, että laskee. Jo liki utopiaa on se, että nykyiset ydinvoimalat voitaisiin nopeasti korvata bioenergialla. Esimerkiksi tuulivoiman osuus Suomen sähkönhankinnasta on suuruusluokkaa 0,3 % kun ydinvoiman osuus on noin 25 %. Kuinka monta nykytekniikalla varustettua myllyä tarvittaisiin korvaamaan nykyinen ydinvoima? Millaisen pinta-alan se vaatisi? Minne tuulimyllyt sijoitettaisiin?

Ydinvoiman lisärakentamisesta huolimatta eri bioenergiamuotoja on järkevässä määrin tuettava. Samalla tuetaan teknologioiden tutkimus- ja kehitystoimintaa ja luodaan työpaikkoja. Alalla on maailmanlaajuisesti merkittävästi kasvupotentiaalia ja on suotavaa, että Suomi lukeutuu osaamisen kärkikastiin. Ei kuitenkaan valmisteta biopolttoaineita ruoantuotannon ja kestävän kehityksen kustannuksella. Eikä hosuta esimerkiksi rakentamistapamääräysten tiukentamisessa niin, että niille käy kuten jätevesiasetukselle. Eihän.

Itse en hevillä luopuisi yleisestä asevelvollisuudesta. Asetan vertailuun ammattiarmeijan ja asevelvollisuusarmeijan enkä ota edellistä virkettä enempää kantaa valikoivaan asevelvollisuuteen. Vaikka voisin perustella näkemystäni sivutolkulla, keskityn vain kolmeen pointtiin: Puolustusvoimien tehtävään sekä nykyisen järjestelmän kustannustehokkuuteen ja laatuun.

Monissa Euroopan maissa armeijan tärkein tehtävä on sotilaallinen kriisinhallinta. Sen sijaan Puolustusvoimien tärkein tehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen. Suomen. Ei pääkaupunkiseudun tai Etelä-Suomen. Karttaan katsomalla tai Euroopan maiden pinta-aloja vertailemalla voi todeta, että maa-, ilma- ja merialueet huomioiden tehtävä ei onnistu muutamalla kymmenellätuhannella miehellä. Ei, vaikka ne olisi huippuunsa varusteltu. Samalla vilkaisulla voi todeta, että meillä on EU:n ulkorajaa 1313 kilometriä! ”Maantieteelle emme voi mitään.” sanoi jo Paasikivikin.

Nykyinen puolustusbudjetti riittäisi alle 20 000 sotilaan ammattiarmeijan pyörittämiseen. Tällä hetkellä ammattisotilaita on noin 8 500. Ammattiarmeija, johon kuuluu 60 000 sotilasta, edellyttäisi henkilöstömenoihin noin 1,5 miljardin euron lisäyksen. Sen seurauksena pelkät henkilöstömenot vastaisivat nykyistä puolustusbudjettia. Kaiken kukkuraksi 60 000 miehen armeija ei olisi riittävä koko maan puolustukseen. Vetäisitkö viivan Lappeenrannasta Rovaniemelle, Joensuusta Ouluun vai peräti Kotkasta Vaasaan? Tällä hetkellä sodan ajan joukkojemme vahvuus on 350 000 taistelijaa.

Palvelin Nato-johtoisessa KFOR-operaatiossa Kosovossa vuosina 2007 – 2008. Pääsin vertailemaan hyvin johdetun asevelvollisuusarmeijan ja ammattiarmeijan eroja. Taisteluosastoomme kuului joukkoja Suomesta, Ruotsista, Irlannista, Tsekistä ja Slovakiasta. Suomen ja Ruotsin komppaniat muodostuivat pääosin reserviläisistä, mutta muilla mailla oli ammattiarmeijat. Rumasti sanottuna ammattiarmeijan jääkäreillä ei olisi paikkaa, jos armeijaa ja/tai vankilaa ei olisi olemassa. Sen sijaan moni asevelvollisuusarmeijan rivimies kykenisi helposti johtamaan ryhmää – joku jopa joukkuetta. Laaja, hyvin koulutettu reservi antaa mahdollisuuden valita. Tämä ei päde pelkästään rauhanturvaoperaatioihin. Kaikkia asevelvollisuuden suorittaneita ei sijoiteta sodan ajan joukkoihin.

Riippumatta siitä, onko Suomi tulevaisuudessa sotilaallisesti liittoutumaton vai ei, yleinen asevelvollisuus on säilytettävä. Suomea ei ole puolustanut eikä tule puolustamaan kukaan muu kuin suomalainen itse. Ja Suomi on puolustamisen arvoinen maa.

Heitoista ensimmäisen nieleminen oli helpompaa. Keskusteltaessa Suomen muille EU-maille antamista lainoista ja takauksista Pia (nimi ei muutettu) sinkautti ilmoille iskulauseen: ”Ollaan kyllä solidaarisia pankeille ja suursijoittajille, mutta eikö joskus voitaisi olla solidaarisia myös kansalle!?” Myönnän, että kansa ei ollut merkittävin toimija finanssikriisin alkuun saattamisessa. Sen sijaan poliitikkojen vastuuton solidaarisuus kansaa kohtaan oli yksi merkittävimmistä syistä Kreikan talouden kuperkeikkaan. Siitä me nyt maksamme, Pia.

Jälkimmäinen, vaikeammin nieltävä julistus kuului: ”SDP on valmis leikkaamaan rakenteista, mutta henkilöstöä se ei ole valmis irtisanomaan.” WTF? (Pyydän anteeksi vulgaaria kielenkäyttöäni.) Mitä ne rakenteet ovat? Minun käsittääkseni rakenteet ovat nimenomaan ihmisiä. Työntekijöitä. Organisaatio. Jos organisaatiosta leikataan, niin joku lähtee. Vai puhuttiinko nyt hallintorakennuksista? Se tekisi lausunnosta entistä sekavamman.

Paneelin seuraaminen vahvisti käsitystäni siitä, että SDP keskittyy tällä hetkellä ongelmiin eikä niiden ratkaisemiseen. Tämä lienee yksi syy vaisuun menestykseen viimeaikoina.

En muuten ollut läheskään kaikesta samaa mieltä Olli-Pojan kanssa.

Jo joutui armas aika...

Kotisivujeni viikon kysymyksen ”Säilyttäisitkö joulujuhlan ja suvivirren suomalaisessa kouluperinteessä?” äänestystulos ei yllättänyt minua samalla tavoin kuin tasaveroasiassa viikkoa aiemmin. Vastanneista lähes yhdeksän kymmenestä säilyttäisi perinteet, kymmenesosa poistaisi ne.

Olen elämäni aikana ollut niin monessa joulu- ja kevätjuhlassa, että niiden olemassaolo ja tietty sisältö kuuluvat henkilökohtaiseen ja perheeni perinteeseen. Koulun joulujuhla rauhoittaa mielen ja virittää lapset joulun odotuksen jännitykseen. Kevätjuhlassa Suvivirsi ja sen seisten sekä täysin palkein laulettava viimeinen säkeistö riehaannuttaa kehon ja mielen kesälaitumelle laukkaamiseen. Vaikka itse säilyttäisinkin mainitut perinteet, en halua, että niiden säilyttämisestä tai poistamisesta päätetään eduskunnassa tai oikeuslaitoksessa. Luotan rehtoreihin ja koulujen henkilökuntaan. Heillä on riittävästi ammattitaitoa nähdä historiaa, peilata sitä nykypäivään ja päättää omaan kouluunsa sopivista perinteistä ja juhlista.

Onko suvaitsevaisuutta kieltää joulujuhla siksi, ettei se kuulu vähemmistön jouluperinteeseen?

Suomalaisten koulujen juhlaperinteitä on vaadittu muutettavaksi suvaitsevaisuuden nimissä. Vaatimus on mielestäni perusteeton. Suomalaisen yhteiskunnan arvoihin kuuluu suvaitsevaisuus, minkä vuoksi edellytämme sitä kaikilta. Suvaitsevaisuutta ei ole jokaisen yksilön tai vähemmistön vaatimusten perässä juokseminen. Suvaitsevaisuutta ei ole kieltää joulujuhlaa siksi, että joulu ei kuulu juutalaiseen perinteeseen, tai siksi, että sen juhliminen loukkaa muslimeja tai uskonnottomia oppilaita. Suvaitsevaisuutta on antaa mahdollisuus olla osallistumasta tilaisuuteen, johon ei eettisistä tai vakaumuksellisista syistä halua osallistua. Sellainen tilaisuus voi olla myös tanssitunti.

Puolustusvoimissa sulkeisjärjestysohjesäännön komentoihin kuuluu esimerkiksi sellaisia käskyjä kuin rukoilkaamme ja aamen. Käskyt liittyvät olennaisesti kenttähartauksiin, joihin osallistuminen on ollut – ainakin minun aikanani – vapaaehtoista. Siitä huolimatta kaikkien fyysisesti terveiden oli osallistuttava myös niihin sulkeisjärjestysharjoituksiin, joissa harjoiteltiin mainittujen komentojen edellyttämää fyysistä toimintaa. Tavallisesti kielsin kuitenkin jo ennakolta ketään rukoilemasta rukoilkaamme –käskyn jälkeen, jos siitä olisi odotettavissa huono omatunto tai mielipaha.

Minulle on sanottu, että joulu- tai kevätjuhlia ei pidä muuttaa, koska arabimaissakaan ei varmasti kuunneltaisi kristittyjen vikinää. En pidä perustelusta, koska valtaosassa arabimaista suvaitsevaisuus ei varmasti kuulu hyväksyttyyn arvomaailmaan. En halua, että Suomi ottaa sivistysvaltiona taka-askelia, vaikka kannatankin tiettyjen kristillisten perinteiden säilyttämistä osana perusopetusta.