Niilo Rautionmaa kritisoi (AL 5.4.) Tesomalle sijoittuvaan asemakaavaan suunniteltuja määräyksiä. Kritiikin kärki on kirjauksessa, jonka mukaan vähintään 30 prosenttia asunnoista pitäisi olla perheasuntoja eli minimissään 60 neliöisiä kolmioita.

Johtamamme lautakunnat sekä valmistelevat virkamiehet ovat pitkään pohtineet sitä, pitäisikö huoneistokokoa ohjata tarvittaessa asemakaavalla nykyistä vahvemmin. Toistaiseksi asuntojakaumaa on ohjattu kaavalla vain kaupungin omistamilla tonteilla ja tontinluovutusten yhteydessä sopimuksin.  Vuoropuhelussa rakentajien edustajien kanssa on kiinnitetty huomiota uudistuotannon yksipuolisuuteen viime vuosina. 

Kaupungin tavoitteena on rakentaa monipuolisia, hyvinvoivia ja elinympäristöltään laadukkaita asuinalueita. Turvallisuus, terveellisyys ja viihtyisyys ovat keskiössä. Pyrkimyksenä on luoda ympäristöjä, joissa ei ole esimerkiksi vain pieniä asuntoja, vuokra-asuntoja tai kerrostaloasuntoja. Liika yksipuolisuus johtaa alueiden eriytymiseen ja tällaista segregaatiokehitystä on tarkoitus ehkäistä.

Tesoma ei ole poikkeus. Kaupunki on kumppaneineen investoinut sinne valtavasti: hyvinvointikeskus, päiväkoti, koulu, palloiluhalli ja uusi jäähalli. Tesoman lähijunaseisaketta rakennetaan. Nämä investoinnit palvelevat erityisesti lapsiperheitä. 

Pienissä asunnoissa on tutkitusti nopea kierto. Suuremmat asunnot niiden joukossa luovat pysyvyyttä ja lisäävät sosiaalista sekoittuneisuutta. Tesomalla on toki vanhoja, edullisia perheasuntoja, mutta lapsiperheiden houkuttelemiseksi myös uudesta asuntokannasta on löydyttävä vaihtoehtoja. Parin viime vuoden aikana rakennetuista ja aloitetuista kohteista yli 90 prosenttia on yksiöitä tai kaksioita.

Tampere tarvitsee pieniä asuntoja ja uusista huoneistoista suurin osa niitä onkin. Niin ikään on tärkeää pitää asuntojen hinta kohtuullisena mahdollistamalla riittävä tuotanto. Kokojakauman tarkkailu ja ohjaus eivät riskeeraa tätä tavoitetta. Kyse ei siis ole siitä, että pieniä asuntoja ei tarvittaisi, vaan siitä minne kokonaisuus huomioiden niiden tulee kulloinkin sijoittua.

Jaakko Stenhäll (vihr)

Apulaispormestari, asunto- ja kiinteistölautakunnan puheenjohtaja

Aleksi Jäntti (kok)

Apulaispormestari, yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja

Aamulehti 8.4.2020

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.