Suomi, suomalaisuus ja hyvinvointi ovat keskiössä, kun teen päätöksiä. Haluan niiden säilyttävän asemansa vähintään nykyisellään tulevaisuudessa. Nuo kaikki saattavat tuntua äkkiseltään ajatellen itsestäänselvyyksiltä mutta ovat tavalla tai toisella merkittävien haasteiden edessä.

Menestyäksemme Suomessa pitää pystyä tekemään päätöksiä, jotka tähtäävät:

1) Sivistyksen ja osaamisen paranemiseen,
2) Yrittäjämyönteisyyteen sekä työnteon palkitsevuuteen kaikissa tilanteissa
3) Vastuullisuuden lisääntymiseen.

1. Sivistyksen ja osaamisen paraneminen

Jo JV Snellman totesi, että sivistys on pienen kansan elinehto. Sivistys on kasvatuksen ja koulutuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta. Se on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka, jonka rakentamisessa keskeisin rooli on vanhemmilla. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ammattilaisten tehtävänä on tukea vanhempia tässä tärkeässä työssä.

Tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä kasvuyrityksiin panostaminen on oleellista

Osaaminen on sivistystä spesifimpää ja käytännöllisempää mutta liittyy olennaisesti Suomen kilpailukykyyn. Kokemus osoittaa, ettei kilpailukykymme riitä kehittyville maille esimerkiksi tavanomaisten tuotteiden valmistuksessa. Tuotantoa on jo siirretty, ja tullaan siirretään jatkossakin, halvemman työvoiman maihin. Meidän on osattava panostaa tulevaisuudessa yhä enemmän palvelutuotantoon. Lisäksi on parannettava pitkälle jalostettujen korkealaatuisten tuotteiden valmistusosaamista sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan. Onnistuaksemme tässä on oltava innovatiivisuutta ja rohkeuttaa toteuttaa. Nämäkin ominaisuudet kehittyvät huippuosaamisen lisääntymisen myötä.

Miten koulutusta voidaan kehittää?

Koko kansan sivistyksen ja osaamisen pohjana on laadukas perusopetus, joka huomioi sekä heikompien että lahjakkaiden oppijoiden tarpeet. Perusopetusta seuraavat monipuoliset ja –tasoiset jatkokoulutusmahdollisuudet. Muiden kuin yleissivistävien oppilaitosten opetussisältöjen ja valtionosuuksien on mielestäni perustuttava:

• opiskelijoiden työllistymiseen
• paikallisiin tarpeisiin
• valmistumisprosenttiin opinnot aloittaneista sekä
• opetuksen ja tutkimuksen korkeaan laatuun.

Kaikki nämä yhdessä ohjaavat oppilaitoksia parantamaan valinta- ja pääsykoejärjestelmiään.

Opettajakoulutuksen ja opettamisen laatu tärkeää

Oppilas itse on tärkein oppimistuloksen kannalta. Tämän rinnalla on ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa kiinnitetään huomiota opettajien korkeatasoiseen koulutukseen – myös valmistumisen jälkeen. Huippuosaajien opettaminen edellyttää ajanmukaisia apuvälineitä, minkä vuoksi sähköisiä oppimateriaaleja ja -menetelmiä on lisättävä. Esimerkkinä tästä on tietotekniikan käyttöönotto ylioppilaskirjoituksissa sekä laadukkaiden verkkokurssien lisääminen toisen ja kolmannen asteen opinnoissa.

Kaikki eivät jatka opintojaan oppivelvollisuuden päättymisen jälkeen. Nämä ihmiset on saatava mukaan työelämään esimerkiksi etsimällä ja kannustamalla yrittäjiä, joilla on mahdollisuus järjestää oppisopimuskoulutusta. Yksi esimerkkinä ryhmästä, jolle oppisopimuskoulutus sopii, ovat peruskoulun jälkeen kaiken aikansa kilpaurheiluun panostaneet nuoret aikuiset. Paluu koulunpenkille muutaman välivuoden jälkeen saattaa olla iso kynnys.

Työurien pidentäminen

Esitys eläkeiän nostamisesta käynnisti kuluneella vaalikaudella keskustelun työurien pidentämisestä. Kaikki ovat jo yhtä mieltä siitä, että riittävää työllisyysastetta ei saavuteta pelkästään eläkeikää nostamalla. Työuraa on pystyttävä pidentämään myös alkupäästä ja keskeltä. Valtava määrä työvuosia hukataan jatkuvasti opiskelijoiden pitämissä välivuosissa. Syytä ei pidä kaataa yksin opiskelijoiden niskaan, vaan tehtävä tarvittavat korjausliikkeet asian muuttamiseksi.

Mielestäni toisen asteen opinto-ohjaukseen panostaminen vähentää välivuosien määrää, kuten myös panostukset opiskelijaterveydenhuoltoon. Toimiva terveydenhuolto ehkäisee työuupumus- tai masennuskierteeseen joutumista. Mielenterveyden häiriöt ovat Suomessa tuki- ja liikuntaelinsairauksien jälkeen toiseksi suurin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisessä.

2. Yrittäjämyönteisyys ja työnteon palkitsevuus

Sivistystä ja ennen kaikkea osaamista hyödynnetään työnteossa. Kuten opiskelun, myös työnteon on oltava palkitsevaa – kaikissa olosuhteissa. Yhteiskunnan on poistettava tekijät, jotka kannustavat passiivisuuteen iloisen ahkeruuden kustannuksella. Tämä pätee mielestäni kaikkeen: opiskeluun, palkkatyöhön ja yrittämiseen. Miten me säilytämme hyvinvointiyhteiskuntamme rippeet, jos kannustamme ahkeruuden sijaan passiivisuuteen?

Kuka on yrittäjä?

Yrittämättä ei elämässä pärjää. Miksi pitäisi? Ei tarvitse omistaa yritystä ollakseen yrittäjä. Yrittäjämäisen toiminnan tunnusmerkkejä ovat oman toiminnan jatkuva kriittinen tarkastelu ja parantaminen, kyky hallittuun riskinottoon ja takaiskuista toipumiseen sekä sisukkuus. Hyvällä työilmapiirillä, sopivasti vastuuta antamalla ja oikeudenmukaisella kannustamisella herätetään jokaisessa henkiin sisäinen yrittäjä. Tälläinen käyttäytyminen parantaa tuottavuutta ja mahdollisuuksia menestyä työntekijänä. Avainasemassa ovat myös johtaminen ja paikallisesti joustavat käytännöt. Näiden luomisessa yhteiskunta voi ottaa nykyistä merkittävämmän roolin.

Asennevammasta eroon

Olen pannut merkille, että Suomessa menestynyttä yrittäjää pidetään ahneena omanedun tavoittelijana ja konkurssin tehnyttä epäonnistuneena surkimuksena. Pidän ilmapiiriä kieroutuneena. Erityisesti korkeasti koulutettujen keskuudessa yrittäjäksi ryhtymistä ei koeta houkuttelevaksi. Yrittäjä ja yritys ovat ne perusyksiköt, jota ilman valtiolla ei olisi senttiäkään jaettavaa kansalaisilleen. Kommunistisen järjestelmän tuloksia ei tarvitse mennä kauas katsomaan.

Miten madaltaa kynnystä yrittäjyyteen?

Yrittäjäksi lähtemisen kynnystä on madallettava esimerkiksi perustamalla ammatillisiin oppilaitoksiin ja ammattikorkeakouluihin lisää yrityspajoja, joissa opiskelijat voivat käynnistää yritystoimintaa ja tuottaa esimerkiksi tutkimus- ja kehityspalveluita alueensa yrityksille. Tähän tarvitaan osaavien ja innostavien mentoreiden ja tuutoreiden apua sekä henkilöitä, jotka hallitsevat yhteydet elinkeinoelämän. Luovalla ajattelulla, riskienhallinnalla, tavoitteiden asettamisella ja ahkeruudella on paikkansa.

Oikeanlaisia etuuksia

Mikäli yrittämiseen kannustavia etuuksia verouudistusten muodossa heikennetään, yrittäjien sosiaaliturvaa on parannettava vastaamaan palkansaajien tasoa. Yritystoiminnan keskeyttämistilanteessa yrittäjän työttömyysturvaa voidaan parantaa esimerkiksi lyhentämällä neljän kuukauden karenssiaikaa. Vaihtoehtoisesti voidaan ottaa käyttöön malli, jossa yrittäjä asettaa yrityksensä kertaalleen “lepäämään” pelkästään omalla ilmoituksella. Tällöin hän voisi saada työttömyysturvaa välittömästi.

Työllisyysasteen parantamiseksi kaikkialla Suomessa yrittäjiä tulee tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa. Naisvaltaisilla aloilla työllistämistä voidaan lisätään jakamalla vanhemmuuden kustannukset tasaisemmin, ja perhevapaajärjestelmästä työnantajalle aiheutuvia kustannuksia on vähentämällä esim. verovaroin.

Perustoimeentulon turvaaminen ensiarvoisen tärkeä

Perustoimeentulo on turvattava kaikille ja sosiaaliturva- ja verojärjestelmää uudistettava siihen suuntaan, että töihin lähteminen ja aktiivinen tekeminen ovat aina taloudellisesti kannattavaa. Opintojaan kohtuullisessa aikataulussa suorittavaa ei saa rangaista ahkeruudesta työelämässä. Toisin sanoen tutustuminen työelämän ja elintason parantaminen töitä tehden ja veroja maksaen eivät saa johtaa sanktioon. Myös työlainsäädännön ja sosiaaliturvan on huomioitava nykyistä paremmin erilaiset työsuhteet kuten esimerkiksi pätkätöitä tekevien lomajaksot.

3. Vastuullisuuden lisääntyminen

Kasvatukseen, opetukseen ja työntekoon on sisällytettävä ajatus vastuullisuudesta. Lähtökohtaisesti jokaisen on kannettava vastuu itsestään muut huomioiden. Kun tämä vastuunoton minimikriteeri täyttyy, jokaisella on velvollisuus huolehtia läheisistään ja ympäristöstä. Välittämistä ei voi ulkoistaa. Niistä, jotka eivät kykene kantamaan itsestään vastuuta, on huolehdittava yhteisesti.

Voiko vastuulliseksi oppia?

Yksilö kasvaa vastuulliseksi, kun hänellä on selvät rajat. Rajojen sisällä oman toiminnan seurauksia on opittava ennakoimaan ja kantamaan virheistään vastuu. Tämä pätee yhtä hyvin lasten kasvatukseen kuin työelämään. Vastuu itsestä konkretisoituu oman toimeentulon hankkimisena, mutta myös omasta terveydestä, niin psyykkisestä kuin fyysisestä, huolehtimisena.

Vastuu vanhuksista

Väestörakenteen muutoksen, korkean elintason sekä nopeasti kehittyvän ja kallistuvan lääketieteen seurauksena terveydenhuoltojärjestelmämme ovat erittäin suurten haasteiden edessä. Erityisesti tämä konkretisoituu vanhustenhuollossa. On pystyttävä tekemään merkittäviä rakenteellisia muutoksia, mikäli aiomme pysäyttää velkaantumisen ja siitä huolimatta säilyttää kaikilta osin nykyisen elintasomme. Voimavaroja ja tukea on kohdistettava toimintatapoihin, joilla kannustetaan ihmisiä huolehtimaan omasta terveydestään ja läheistensä hoidosta. Ei riitä, että reagoidaan, on pystyttävä ennaltäehkäisemään. Seniori-ikäiset isovanhemmat ovat jo nyt merkittävä voimavara monelle lapsiperheelle, eikä omaishoito ole tavatonta. Koti- ja omaishoidon tukemisella on suuri merkitys.

Mitä mieltä sinä olet?