Eduskuntavaaleihin lähteminen vuonna 2007 oli osaltani monellakin tapaa poikkeuksellinen. Sotilasvirkani takia en voinut olla minkään puolueen jäsen ja kuuluin Kokoomuksen valtuustoryhmään sitoutumattomana. Keväällä 2006 osallistuin Lempäälän Kokoomus ry:n sääntömääräiseen kevätkokoukseen. Poliittisen tilannekatsauksen piti kansanedustaja Heikki A. Ollila Kangasalta. Jossain vaiheessa katsauksen jälkeen tuli esille eduskuntavaalit 2007 ja puheenjohtajan toive löytää Lempäälästä varteenotettava ehdokas. En kiinnittänyt tuolloin asiaan sen suurempaa huomiota. Se jäi kuitenkin kytemään takaraivooni ja joitakin päiviä myöhemmin otin luottamuksellisesti yhteyttä silloiseen valtuustoryhmämme puheenjohtajaan Raimo Siréniin, joka oli ollut kevätkokouksessa läsnä. Sanoin olevani mahdollisesti valmis lähtemään kansanedustajaehdokkaaksi. Selvitimme Raimon kanssa yhdessä, mitä ehdokkaaksi lähteminen edellyttäisi. Enhän olisi sotilasvirassa palvelevana vaalikelpoinen. Raimo kartoitti asiaa puolueen näkökulmasta ja minä puolestani konsultoin puolustusvoimissa mm. asessoria.

Yksikön päällikkönä olin yrittänyt vakuuttaa alokkaita siitä, että elämässä ei kannata pyrkiä pääsemään joka asiassa mahdollisimman helpolla. Parikymppisen pitkän tähtäimen suunnitelma ylettyy seuraavaan viikonloppuvapaaseen. Yritin maalailla tulevaisuuden toivojemme silmiin maailmaa vielä sitäkin pidemmälle. Kehotin heitä ottamaan puolustusvoimien koulutuksesta mahdollisimman paljon irti ajatellen elämää viisi tai kymmenen vuotta eteenpäin. Tai, jos ajatus lähtisi oikein kunnolla laukkaamaan, houkuttelin heitä kuvittelemaan itsensä istumaan isoisänä keinutuoliin ja lapsenlapset ympärille. Ja lastenlasten kysyessä, mitä isoisä oli elämänsä aikana tehnyt, heillä olisi jotain kerrottavaa. Samaa filosofiaa noudatin omalla kohdallani: jos aikoisin saada jotain aikaan, varminta on aloittaa tässä elämässä.

Tietysti lähtöni taustalla vaikuttivat myös kokemukseni kunnallispolitiikassa, Kokoomuksen odotettavissa oleva menestys sekä järkisyihin ja intuitioon perustunut arvioni omista menestysmahdollisuuksistani. Lähdin ennakkoluulottomasti ja aktiivisella otteella kevään 2006 jäsenvaaliin. Vielä tuolloin sain olla upseerin virassa. Jäsenvaalin johtava teema oli, että irtisanoutuisin, jos tulisin valituksi ehdokkaaksi. Sijoituin jäsenäänestyksessä seitsemänneksi ja pidin lupaukseni. Ylimääräisen piirikokouksen jälkeen ilmoitin lähimmälle esimiehelleni, Satakunnan lennoston komentajalle eversti Pekka Hiltuselle, että irtisanoutuisin 1.1.2007 lukien. Toki olin pitänyt hänet ajan tasalla tilanteestani alusta lähtien.

Vaalityön loppukiri alkoi tammikuussa 2007. Lehti- ja radiomainosten, kaksien Onnelassa järjestettyjen profiilibileiden ja vaalilehtisten lisäksi siihen kuului valtava tuntimäärä Pirkanmaan kiertämistä ja erilaisten ihmisten tapaamista. Erityisesti mieleeni ovat jääneet aamut Korvakahvilassa. Raskas mutta antoisa kampanjointi päättyi ravintola Plevnaan Kokoomuksen vaalivalvojaisiin. 3085 äänen saavuttaminen oli ensikertalaiselta ja suhteellisen kokemattomalta tukitiimiltä erinomainen suoritus, vaikka ensireaktio oli pettymys. Jäinhän tavoitteestani saavuttaa paikka kokoomuslaisena kansanedustajana.

Kun kuvittelee minua äänestäneen ihmisjoukon kolmijonoon lippukentälle, täytyy todeta, että se on valtava ihmismäärä. Vielä kerran haluan kiittää lämpimästi joka ainoaa noista 3085:sta minua äänestäneestä!

2007_vaalit

Vuoden 2007 kampanjapäällikkö Annina Herala (vas.), hämmentynyt itse, sekä useissa vaaleissa vahvan roolisuorituksen tehnyt Päivi Lehtonen (vas.)