Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa olin ensimmäistä kertaa elämässäni ehdolla tamperelaisena. Siitä huolimatta kampanjointi oli jo jossain määrin rutiinia. Päätin suhteellisen hyvissä ajoin, miten ja missä aion kampanjoida ja näkyä. Suurimman etukäteishaasteen muodosti rahoituksen järjestäminen.

Kampanjatiimini oli jälleen kerran aika tavalla ”kotikutoinen”, vaikka taustalla oli myös vankkaa kokemusta vaaleista ja markkinoinnista. Uskoin mahdollisuuksiini, sillä olin saanut molemmissa eduskuntavaaleissa Tampereelta yli 1 600 ääntä. Vähintään niin moni tamperelainen siis tiesi, että olen olemassa. Läpimenoon arvelin tarvittavan noin puolentuhatta ääntä. Vaalit ovat aina vaalit ja vain yksi ääni on varma. Siksi olin hieman yllättynyt siitä, kuinka tarkasti ennustukseni omasta pärjäämisestäni toteutui.

Ihmisten tapaaminen kentällä toi tiettyä itsevarmuutta ja osoitti, etteivät aiemmat kampanjani olleet mennet täysin hukkaan. Useassa keskustelussa kävi ilmi, että keskustelukumppani tiesi jo etukäteen, kenen kanssa puhui. Valtavan paljon oli toki niitäkin, jotka eivät olleet koskaan kuulleetkaan minusta.

Erityisesti mieleeni jäi tapaus, joka sattui kampanjoinnin jo päätyttyä. Mennessäni äänestämään vastaani tuli herra äänestyspaikan ulkopuolella. Hän veti perässään pulkkaa, jossa istui lapsi. Katsottuaan minua hieman yllättyneen näköisenä hän totesi kysyvästi: ”Jäntti?” Myönsin. Kättään ojentaen hän onnitteli: ”Sait juuri yhden äänen!” Kiitin ja kumarsin. Veikkasin saavani kohta toisen ja astuin sisään vaalihuoneeseen.

Painotin kunnallisvaaleissa niitä teemoja, joita olen kaikissa käymissäni kunnallisvaaleissa eri sanankääntein painottanut:

  1. laadukasta perusopetusta
  2. lapsen turvallista kasvuympäristöä
  3. nuorten kasvattamista vastuullisiksi
  4. ihmisen oikeutta arvokkaaseen vanhuuteen
  5. yrittäjämyönteisyyttä sekä
  6. tasapainoista kuntataloutta.

Sain ”ensikertalaisena” 724 tamperelaisen äänen, mikä on lähellä sitä tavoitetta, jonka mm. talouspoliittisella haarukoinnilla kampanjalleni asetin. Koska vaatimattomuus ei kaikissa tilanteissa kuulu paheisiini, myönnän, etten ollut äänimäärästä yhtä yllättynyt kuin moni ulkopuolinen on antanut ymmärtää olleensa.

Olen kiitollinen joka ainoasta äänestä, jonka sain.

Erityisesti haluan kiittää niitä, jotka ovat vaikuttaneet kampanjaan aktiivisella panoksellaan. Kiitos: Anna, Heidi, Ea-Maria, Hilla, Ilja, Ipa, Jaska, Karo, Kristiina, Maritta, Masa, Meeri, Mikko, Otto, Pirjo, Päivi, Rami, Sami, Sara, Taina, Taisto ja Veeti! Joukossa on kaksi koiraa, jotka olivat taluttajan mukana luukuttamassa esitteitä postilaatikoihin. Yksityisyyden suojaamiseksi en paljasta ketkä.