Olen seurannut kansainvälistä politiikkaa lapsuudestani lähtien. Muistan jopa ala-asteikäisenä leikkien ohessa Honkasen Juhanan ja Pernun Villen kanssa käymiäni poliittisia keskusteluja silloisiin kylmän sodan ajankohtaisiin aiheisiin liittyen. Sisäpolitiikan seuraaminen rajoittui Kari Suomalaisen Helsingin Sanomien kautta välittämään informaatioon. Sisäpolitiikka ei kiinnostanut – ei edes opiskeluaikoina.
Keväällä 2004 lapseni olivat 5- ja 6-vuotiaita, olin aloittanut yksikön päällikön tehtävässä ja kotiutunut Lempäälään. Seurasin valtakunnanpolitiikkaa ja halusin päästä vaikuttamaan kotikuntani asioihin. Ajattelin lähestyä Sääksjärven koulun rehtoria Seppo Siitosta, jonka tiesin vaikuttaneen pitkään Lempäälän kunnallispolitiikassa ja jonka tunsin mm. toimittuani Sääksjärvellä sijaisena keväällä 2002. Pohdintani venyi sen verran pitkään, että Seppo ehtikin ottaa yhteyttä minuun loppukesästä 2004. En ollut tehnyt avausta kenellekään kunnallisvaaleihin osallistumisestani. Sain puhelun Sääksjärven koulun kuntosalille ja muistaakseni lupasin lähteä ehdokkaaksi siltä istumalta.
Seitsemän viikon koulutusjakso pääkaupunkiseudulla juuri ennen vaaleja ei mahdollistanut kovin aktiivista kampanjointia kentällä. Pari lehti-ilmoitusta, vaimon ja lasten jakamat vaali-ilmoitukset lähialueen postilaatikoihin sekä MTV3:n vuoden 2002 Suuresta Seikkailusta tutut kasvoni toivat nipin napin paikan Lempäälän kunnanvaltuustossa. Vaalien jälkeisissä neuvotteluissa, joihin en vielä osallistunut, Kokoomuksen täytettäväksi annettiin mm. sivistyslautakunnan puheenjohtajan paikka, johon minua sitten kysyttiin. Siitä se lähti.
Katso myös:
Lehtimainos
0 kommenttia