Kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokous järjestettiin viime viikolla. Keskusteltavaa riitti.

Kuten yhteiskunnassa ylipäätään, kokoomuksen eduskuntaryhmässäkin ihmisten arvoissa on eroja, mutta oleellista on, että kaikki ovat sitoutuneet puolueen yhteisiin arvoihin.

Kokoomuksen arvot eivät ole muuttuneet vuosiin eikä se vastaa muiden puolueiden arvoista. Jokaisella hallituspuolueella on omat arvonsa, mutta samalla tavalla kuin kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenet ovat sitoutuneet puolueensa yhteisiin arvoihin, jokaisen hallituspuolueen ja niiden edustajan on sitouduttava hallitusohjelman arvoihin.

Myönnän, että hallitusohjelmasta ei löydy erillistä kohtaa, johon arvot olisi kirjattu. Se onkin mielestäni yksi kehityskohde tulevaisuutta silmällä pitäen. Ohjelma olisi voitu koostaa sillä tavoin klassisen strategian muotoon, että vision (ja mission) lisäksi siinä olisi ilmaistu selvästi koottuna ne keskeisimmät arvot, joiden varaan ohjelma ja hallitusyhteistyö rakentuvat.

Hallitusohjelmassa olisi ollut hyvä olla myös lisäpöytäkirja, vaikka sitten salainen, johon olisi kirjattu sellaiset yhteiset pelisäännöt, joita noudattamalla viimeisenkin tiktokkaajan olisi ollut helppo viestiä viisaasti. Ohjeen laatiminen ei olisi vieläkään myöhäistä.

Ihmisen tappaminen on täysin arvojeni vastaista. Siitä huolimatta olen varautunut riistämään hengen jokaiselta Suomeen hyökkäävältä.

Elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa on rationaalista toimia vastoin omia arvoja yhteisen edun nimissä.

Mikäli yksilön arvot ovat ristiriidassa yhteisön arvojen kanssa, yhteisön arvot ajavat edelle riippumatta siitä, toimitaanko politiikassa, mediassa tai missä tahansa yhteisössä. Jos ristiriita on sovittamaton, yksilön on vaihdettava yhteisöä.

Rasismi on kehittymättömän itsetunnon ruokkimaa pelkoa tai silkkaa typeryyttä.

Vaikka en hyväksy rasismia, olen valmis tekemään rasistin kanssa yhteistyötä, jos sillä tavoin on mahdollista ehkäistä yhteiskuntamme polarisoitumista tai edistää demokratian, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista muita vaihtoehtoja paremmin.

Maailma ei ole mustavalkoinen, vaikka kuka väittäisi mitä.

Julkaistu Tamperelaisessa 30.8.2023

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.