Olen suhteellisen tyytyväinen siihen, miten Aamulehden vaalikiertue alkoi tänään osaltani. Istuin yleisössä ja maltoin olla pomppaamatta pystyyn, vaikka pari kertaa se vaati henkilökohtaisen luvunlaskun. Tilaisuudesta päällimmäisenä jäivät mieleeni Olli-Poika Parviaisen rennon vakuuttava esiintyminen sekä demaripanelistin pari vahvasti populismilta haiskahtanutta sutkautusta.

Heitoista ensimmäisen nieleminen oli helpompaa. Keskusteltaessa Suomen muille EU-maille antamista lainoista ja takauksista Pia (nimi ei muutettu) sinkautti ilmoille iskulauseen: ”Ollaan kyllä solidaarisia pankeille ja suursijoittajille, mutta eikö joskus voitaisi olla solidaarisia myös kansalle!?” Myönnän, että kansa ei ollut merkittävin toimija finanssikriisin alkuun saattamisessa. Sen sijaan poliitikkojen vastuuton solidaarisuus kansaa kohtaan oli yksi merkittävimmistä syistä Kreikan talouden kuperkeikkaan. Siitä me nyt maksamme, Pia.

Jälkimmäinen, vaikeammin nieltävä julistus kuului: ”SDP on valmis leikkaamaan rakenteista, mutta henkilöstöä se ei ole valmis irtisanomaan.” WTF? (Pyydän anteeksi vulgaaria kielenkäyttöäni.) Mitä ne rakenteet ovat? Minun käsittääkseni rakenteet ovat nimenomaan ihmisiä. Työntekijöitä. Organisaatio. Jos organisaatiosta leikataan, niin joku lähtee. Vai puhuttiinko nyt hallintorakennuksista? Se tekisi lausunnosta entistä sekavamman.

Paneelin seuraaminen vahvisti käsitystäni siitä, että SDP keskittyy tällä hetkellä ongelmiin eikä niiden ratkaisemiseen. Tämä lienee yksi syy vaisuun menestykseen viimeaikoina.

En muuten ollut läheskään kaikesta samaa mieltä Olli-Pojan kanssa.


Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *