Olen suhteellisen tyytyväinen siihen, miten Aamulehden vaalikiertue alkoi tänään osaltani. Istuin yleisössä ja maltoin olla pomppaamatta pystyyn, vaikka pari kertaa se vaati henkilökohtaisen luvunlaskun. Tilaisuudesta päällimmäisenä jäivät mieleeni Olli-Poika Parviaisen rennon vakuuttava esiintyminen sekä demaripanelistin pari vahvasti populismilta haiskahtanutta sutkautusta.

Heitoista ensimmäisen nieleminen oli helpompaa. Keskusteltaessa Suomen muille EU-maille antamista lainoista ja takauksista Pia (nimi ei muutettu) sinkautti ilmoille iskulauseen: ”Ollaan kyllä solidaarisia pankeille ja suursijoittajille, mutta eikö joskus voitaisi olla solidaarisia myös kansalle!?” Myönnän, että kansa ei ollut merkittävin toimija finanssikriisin alkuun saattamisessa. Sen sijaan poliitikkojen vastuuton solidaarisuus kansaa kohtaan oli yksi merkittävimmistä syistä Kreikan talouden kuperkeikkaan. Siitä me nyt maksamme, Pia.

Jälkimmäinen, vaikeammin nieltävä julistus kuului: ”SDP on valmis leikkaamaan rakenteista, mutta henkilöstöä se ei ole valmis irtisanomaan.” WTF? (Pyydän anteeksi vulgaaria kielenkäyttöäni.) Mitä ne rakenteet ovat? Minun käsittääkseni rakenteet ovat nimenomaan ihmisiä. Työntekijöitä. Organisaatio. Jos organisaatiosta leikataan, niin joku lähtee. Vai puhuttiinko nyt hallintorakennuksista? Se tekisi lausunnosta entistä sekavamman.

Paneelin seuraaminen vahvisti käsitystäni siitä, että SDP keskittyy tällä hetkellä ongelmiin eikä niiden ratkaisemiseen. Tämä lienee yksi syy vaisuun menestykseen viimeaikoina.

En muuten ollut läheskään kaikesta samaa mieltä Olli-Pojan kanssa.