Kansanedustaja Arto Satonen meni ehdottamaan työajan pidennystä. Törkeää! Satosen ristiinnaulitsemisen yhteydessä sosiaalisessa mediassa vaadittiin, että ensin pitää osa-aikatyöt muuttaa kokopäivätöiksi ja pätkätyöt vakituisiksi.

Tampere nosti ympäristöterveydenhuollon taksaa tänä vuonna vajaalla 60 prosentilla. Taksan loppusummaan vaikutti ratkaisevasti henkilöstön tehokkaan työajan pituus. Kummastelin, että henkilöstön työajaksi laskettiin 180 päivää vuodessa ja 6,75 tuntia päivässä. Minulle kerrottiin, että tämä on normaali käytäntö ja vastaa todellisuutta.

Kaava murtaa myytin opettajien runsaasta vapaa-ajasta. Perusopetuksessa työpäiviä on 190 lukuvuotta kohden. Kymmenellä sairauslomapäivällä lukuvuodesta selviävä opettaja näyttää yltävän julkisen sektorin keskiarvoon työpäivien määrässä vuositasolla.

Kun työajanlyhennystä ei huomioida, normaalin työviikon pituus on 40 tuntia monella alalla. Ilman erilaisia lomia, vapaita ja koulutuksia yhden työntekijän teoreettiseksi työmääräksi tulee 2 080 tuntia vuodessa. Vakituisessa työssä olevalle maksetaan palkka tuolta ajalta, lomarahoja unohtamatta.

Ympäristöterveydenhuollon esimerkin mukaisissa tapauksissa 2 080 työtunnin palkkaa vastaan tehokas työaika on vuositasolla 1 215 tuntia. Jos päivittäinen työaika nostettaisiin 6,75 tunnista kahdeksaan tuntiin (tai parin kahvitauon kanssa noin 7,50 tuntiin), työntekijä joutuisi tekemään 2 080 tunnin palkkaa vastaan 1 440 (1350) tuntia töitä vuodessa.

Tiedän, että yksinkertaistan. Ymmärrän, että Satosen ajatus on täysin kohtuuton. Sitä en vain millään tajua, miten tämä liittyy osa-aika- tai pätkätöihin.