Kansanedustaja Arto Satonen meni ehdottamaan työajan pidennystä. Törkeää! Satosen ristiinnaulitsemisen yhteydessä sosiaalisessa mediassa vaadittiin, että ensin pitää osa-aikatyöt muuttaa kokopäivätöiksi ja pätkätyöt vakituisiksi.

Tampere nosti ympäristöterveydenhuollon taksaa tänä vuonna vajaalla 60 prosentilla. Taksan loppusummaan vaikutti ratkaisevasti henkilöstön tehokkaan työajan pituus. Kummastelin, että henkilöstön työajaksi laskettiin 180 päivää vuodessa ja 6,75 tuntia päivässä. Minulle kerrottiin, että tämä on normaali käytäntö ja vastaa todellisuutta.

Kaava murtaa myytin opettajien runsaasta vapaa-ajasta. Perusopetuksessa työpäiviä on 190 lukuvuotta kohden. Kymmenellä sairauslomapäivällä lukuvuodesta selviävä opettaja näyttää yltävän julkisen sektorin keskiarvoon työpäivien määrässä vuositasolla.

Kun työajanlyhennystä ei huomioida, normaalin työviikon pituus on 40 tuntia monella alalla. Ilman erilaisia lomia, vapaita ja koulutuksia yhden työntekijän teoreettiseksi työmääräksi tulee 2 080 tuntia vuodessa. Vakituisessa työssä olevalle maksetaan palkka tuolta ajalta, lomarahoja unohtamatta.

Ympäristöterveydenhuollon esimerkin mukaisissa tapauksissa 2 080 työtunnin palkkaa vastaan tehokas työaika on vuositasolla 1 215 tuntia. Jos päivittäinen työaika nostettaisiin 6,75 tunnista kahdeksaan tuntiin (tai parin kahvitauon kanssa noin 7,50 tuntiin), työntekijä joutuisi tekemään 2 080 tunnin palkkaa vastaan 1 440 (1350) tuntia töitä vuodessa.

Tiedän, että yksinkertaistan. Ymmärrän, että Satosen ajatus on täysin kohtuuton. Sitä en vain millään tajua, miten tämä liittyy osa-aika- tai pätkätöihin.

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *