Kokoomuksen kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen Timo Heinonen kirjoitti tänään uutisissaan tärkeästä aiheesta oikeasta näkökulmasta.  Opiskelijoiden tilannetta hyvinkin läheltä seuranneena pidän opintotuen takaisinperintämallia käsittämättömänä.

Kaikki yhteiskunnalliset vaikuttajat lienevät samaa mieltä siitä, että työuria on pidennettävä, eikä vain lopusta. Opinnoista työelämään siirtymisen kynnys tulee olla mahdollisimman matala. Opintojen ohessa työskentely tuo kokemusta, joka on kiistaton meriitti työnhaussa valmistumisen jälkeen. Sosiaalinen verkosto ja monipuolinen perspektiivi työelämän käytäntöihin ovat tärkeää pääomaa mutta miksi nykyinen mallimme sotii tätä vastaan? On ennen kaikkea yhteiskunnan etu, että opiskelijoita kannustetaan yrittämiseen, ahkeruuteen ja veronmaksuun. Nykyisellä mallilla tapetaan johdonmukaisesti tuo kakki.

Opiskelijan päätoimi on opiskelu. On sekä opiskelijan että yhteiskunnan etu, etteivät opinnot veny ja että opiskelija valmistuu ajallaan. Silloin, kun opiskelija selviytyy päätoimestaan moitteetta, hänen pitää voida lisätä yhteiskunnan rattaisiin rasvaa työskentelemällä ja ansaitsemalla mielin määrin ilman rangaistusta.

Karuja lukuja

Tämän vuoden alussa yli 26 000 opiskelijaa on jälleen saanut postiluukusta Kelan ”yllätyksen” opintotuen takaisinperinnän muodossa. Toisille se tulee aidosti puskan takaa mutta valitettavan moni on odottanut alkuvuotta kauhun sekaisin tuntein ja tukahdutetun raivon vallassa jo jonkin aikaa. Perintäkirjeen saaneiden määrä laski viime vuonna vajaalla kymmeneksellä, mikä johtuu osittain vapaan tulon rajan korotuksesta. Pidän korotusta hyvänä ja toivon, ettei yhteiskunnan passiiviisuuteen kannustus tai pimeät työt selitä vähenemistä.

Ei ruokita harmaata taloutta

Vuonna 2010 opintotukea sai noin 331 500 opiskelijaa. Heistä 25 750:llä tulot olivat verottajan tietojen mukaan suuremmat kuin opintotukilain mukainen
vuosituloraja. Takaisinperinnän kokonaissumma oli siis reilut 31 miljoonaa euroa. Ei tarvitse olla Einstein päätelläkseen, että houkutus tienata verokortin ohi lisääntyy, mikä ei ole kenenkään etu. Opiskelijoiden ohella tilanne houkuttaa myös työnantajia. Olen kuullut lukuisia kertomuksia, jotka noudattavat samaa kaavaa: työnantaja ehdottaa opiskelijalle palkkakikkalua esimerkiksi ”vain korvaamalla ansiotuloa osittian verottomilla kulukorvauksilla”. Järkevää?  Ei.

Kuten Heinonenkin totesi, tällä hallituskaudella opintorahan 15 prosentin korotuksen lisäksi korotettiin myös työnteon mahdollistavia vapaan tulon rajoja 30 prosentilla. Tällä hetkellä vuosituloraja on yhdeksän kuukautta opiskelevalla 11 850 euroa. Vapaan tulon rajojen korotus vähensi takaisinperintöjen määrää 20 prosenttia vuonna 2008 ja yhdeksän prosenttia vuonna 2010. Suunta on oikea. Ahkeran opiskelun ja samanaikaisen työssäkäynnin välinen epäjohdonmukaisuus voitaisiin poistaa asteittain lyhyelläkin aikajänteellä kokonaan. Se on yksi tärkeä tekijä työurien pidentämisessä uran alkupäästä samalla, kun opinnot hoituisivat kunnialla loppuun.

Tiesitkö, että Ranskassa opiskelijat vastustivat eläkeiän nostoa, koska pelkäsivät sen vaikeuttavan nuorten työnsaantia!?


Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *