Jo joutui armas aika...

Kotisivujeni viikon kysymyksen ”Säilyttäisitkö joulujuhlan ja suvivirren suomalaisessa kouluperinteessä?” äänestystulos ei yllättänyt minua samalla tavoin kuin tasaveroasiassa viikkoa aiemmin. Vastanneista lähes yhdeksän kymmenestä säilyttäisi perinteet, kymmenesosa poistaisi ne.

Olen elämäni aikana ollut niin monessa joulu- ja kevätjuhlassa, että niiden olemassaolo ja tietty sisältö kuuluvat henkilökohtaiseen ja perheeni perinteeseen. Koulun joulujuhla rauhoittaa mielen ja virittää lapset joulun odotuksen jännitykseen. Kevätjuhlassa Suvivirsi ja sen seisten sekä täysin palkein laulettava viimeinen säkeistö riehaannuttaa kehon ja mielen kesälaitumelle laukkaamiseen. Vaikka itse säilyttäisinkin mainitut perinteet, en halua, että niiden säilyttämisestä tai poistamisesta päätetään eduskunnassa tai oikeuslaitoksessa. Luotan rehtoreihin ja koulujen henkilökuntaan. Heillä on riittävästi ammattitaitoa nähdä historiaa, peilata sitä nykypäivään ja päättää omaan kouluunsa sopivista perinteistä ja juhlista.

Onko suvaitsevaisuutta kieltää joulujuhla siksi, ettei se kuulu vähemmistön jouluperinteeseen?

Suomalaisten koulujen juhlaperinteitä on vaadittu muutettavaksi suvaitsevaisuuden nimissä. Vaatimus on mielestäni perusteeton. Suomalaisen yhteiskunnan arvoihin kuuluu suvaitsevaisuus, minkä vuoksi edellytämme sitä kaikilta. Suvaitsevaisuutta ei ole jokaisen yksilön tai vähemmistön vaatimusten perässä juokseminen. Suvaitsevaisuutta ei ole kieltää joulujuhlaa siksi, että joulu ei kuulu juutalaiseen perinteeseen, tai siksi, että sen juhliminen loukkaa muslimeja tai uskonnottomia oppilaita. Suvaitsevaisuutta on antaa mahdollisuus olla osallistumasta tilaisuuteen, johon ei eettisistä tai vakaumuksellisista syistä halua osallistua. Sellainen tilaisuus voi olla myös tanssitunti.

Puolustusvoimissa sulkeisjärjestysohjesäännön komentoihin kuuluu esimerkiksi sellaisia käskyjä kuin rukoilkaamme ja aamen. Käskyt liittyvät olennaisesti kenttähartauksiin, joihin osallistuminen on ollut – ainakin minun aikanani – vapaaehtoista. Siitä huolimatta kaikkien fyysisesti terveiden oli osallistuttava myös niihin sulkeisjärjestysharjoituksiin, joissa harjoiteltiin mainittujen komentojen edellyttämää fyysistä toimintaa. Tavallisesti kielsin kuitenkin jo ennakolta ketään rukoilemasta rukoilkaamme –käskyn jälkeen, jos siitä olisi odotettavissa huono omatunto tai mielipaha.

Minulle on sanottu, että joulu- tai kevätjuhlia ei pidä muuttaa, koska arabimaissakaan ei varmasti kuunneltaisi kristittyjen vikinää. En pidä perustelusta, koska valtaosassa arabimaista suvaitsevaisuus ei varmasti kuulu hyväksyttyyn arvomaailmaan. En halua, että Suomi ottaa sivistysvaltiona taka-askelia, vaikka kannatankin tiettyjen kristillisten perinteiden säilyttämistä osana perusopetusta.


Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *