Minua on ankarasti varoitettu käyttämästä huumoria – etenkään ironiaa tai sarkasmia – nettikirjoituksissa. Matti on ensimmäinen nimeni, joten otan riskin.

Kotisivujeni viikon kysymyksenä oli: Kannatatko tasaveroa? Myönnän hämmästyneeni tuloksesta, jonka mukaan 43 % on tasaveron kannalla ja 57 % sitä vastaan. Oletin, että suhde olisi selkeämpi vastustajien eduksi. Eikö kokoomus ole saanut läpi viestiään, jossa se visertää vastustavansa tasaveroa? Vai eksyykö sivuilleni suhteellisen vähän veljiä vasemmalta?

Tunnustan, etten kannata tasaveroa. Antaudun aika-ajoin keskusteluun sosiaali- ja verojärjestelmistämme. Lähes poikkeuksetta olemme olleet keskustelukumppanin kanssa yhtä mieltä siitä, että molempia tulisi muuttaa. Yksinkertaistaa. Minulle on ehdotettu, että ryhtyisin ajamaan tasaveroa. Mallia, jossa jokaisen tulisi maksaa veroa esimerkiksi 10 000 euroa vuodessa. En innostu.

Sen sijaan malli, jossa perustulo yhdistettäisiin suhteelliseen veroon, on kannatettava. Verohallinnon helposti ymmärrettävän määritelmän mukaan ”vero on suhteellinen, jos sen prosentuaalinen määrä on yhtä suuri riippumatta tulon määrästä”.  Kun perustulon ja suhteellisen verotuksen joukkoon sirotetaan veroton tuloraja (vaikkapa 7 000 euroa), saadaan malliin enemmistön vaatima progressio. Muutos poistaisi kannustinloukut ja viekoittelisi kaikkia työntekoon.

Minulla ei ole käytössäni virkamiesarmeijaa todistamaan mallin aukottomuutta. Todennäköisesti sen negatiivisimpana vaikutuksena olisi kuitenkin valtava byrokraattien joukko, joka vapautuisi vero- ja sosiaalihallinnosta paikkaamaan lähitulevaisuudessa siintävää työvoimapulaa.

En ole tienannut elämäni aikana euroakaan pääomatuloja. En niin ikään ole salaliittoteoreetikko, mutta toisinaan minusta tuntuu, että ankaran progressiivinen verotus on ammattiyhdistysten juoni pitää ahkeratkin duunarit köyhinä ja näin otteessaan. Yritän rimpuilla.

Ps. Tervetuloa keskustelemaan aiheesta tai aiheen vierestä tänään Kahvila Korvaan. Hämeenkatu 27, klo 16-18. Mainiota naistenpäivää itse kullekin!

Näytä suurempi kartta


Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *