Olin inhottava ja annoin kotisivuillani vierailevien maistaa vaalikonekysymyksiin vastaamista. Eikö olekin vaikea vastata kyllä tai ei kysymykseen: ”Pitäisikö Suomen luopua kokonaan ydinvoimasta?” Valtaosan (90%) mielestä ei.  Mikä olisi ollut tulos, jos olisin kysynyt lisärakentamisesta? Tai luopumisen aikataulusta?

Oma kantani ydinvoimaan on ollut ala-asteiästä lähtien myönteinen. En muista, miten opettaja asian aikanaan esitti, mutta esimerkiksi hiilivoimasta takaraivoon piirtynyt kuva on merkittävästi negatiivisempi. Olisiko Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kuvilla Puolasta ollut osuutensa? Teollisuusalueen liepeillä olleesta metsästä otetut kuvat muistuttivat maisemaa Taipaleenjoelta talvisodan taistelujen jälkeen. Puiden pystyyn kuolemista eivät olleet aiheuttaneet pelkästään hiilivoimalat, mutta jotain sieltä savupiipusta oli tuprahtanut.

Ydinvoima on hiilidioksidipäästötöntä eikä muitakaan hiukkasia toimivasta laitoksesta taivaan kautta maahan juuri varise. Uskon vakaasti, kuten neljä viidestä suomalaisesta, että Suomessa tuotettu ydinvoima on turvallista ja samalla suhteellisen ympäristöystävällistä. Pelkästään huoltovarmuuden näkökulmasta Suomen on oltava sähköntuotannon osalta omavarainen. Se saattaa tarkoittaa sitä, että vähäisemmän kulutuksen hetkinä sähköä viedään myös rajojen ulkopuolelle. Pitkien – ja näköjään kylmienkin – talvien sekä energiaintensiivisen teollisuutemme takia sähkön hinnan on oltava kilpailukykyistä.

En pidä järkevänä sitäkään vaihtoehtoa, että ydinvoimalla tuotettua sähköä tuodaan esimerkiksi Venäjältä. Vaikka se ehkä lääkitsisi omatuntoamme, se ei parantaisi maapallon kokonaistilannetta. Tärkeintä on saada maailmanlaajuisesti päästöt vähenemään ja energiankulutus laskuun. On typerää hirttää itsensä liian tiukkoihin ympäristönormeihin, jos muu maailma vähät välittää.

Tiukoista tavoitteista huolimatta olen skeptinen sen suhteen, että sähköntarpeemme lähitulevaisuudessa laskisi huimasti. En tarkoita, ettei sen eteen kannattaisi ponnistella. Toivon, että laskee. Jo liki utopiaa on se, että nykyiset ydinvoimalat voitaisiin nopeasti korvata bioenergialla. Esimerkiksi tuulivoiman osuus Suomen sähkönhankinnasta on suuruusluokkaa 0,3 % kun ydinvoiman osuus on noin 25 %. Kuinka monta nykytekniikalla varustettua myllyä tarvittaisiin korvaamaan nykyinen ydinvoima? Millaisen pinta-alan se vaatisi? Minne tuulimyllyt sijoitettaisiin?

Ydinvoiman lisärakentamisesta huolimatta eri bioenergiamuotoja on järkevässä määrin tuettava. Samalla tuetaan teknologioiden tutkimus- ja kehitystoimintaa ja luodaan työpaikkoja. Alalla on maailmanlaajuisesti merkittävästi kasvupotentiaalia ja on suotavaa, että Suomi lukeutuu osaamisen kärkikastiin. Ei kuitenkaan valmisteta biopolttoaineita ruoantuotannon ja kestävän kehityksen kustannuksella. Eikä hosuta esimerkiksi rakentamistapamääräysten tiukentamisessa niin, että niille käy kuten jätevesiasetukselle. Eihän.