Olen toiminut johtamistehtävissä upseerina, yrittäjänä, toimihenkilönä, apulaispormestarina sekä poliittisten yhdistysten ja urheiluseuran puheenjohtajana. Olen istunut lukuisissa strategiapalavereissa, joissa on pohdittu organisaation visiota, missiota ja arvoja.

Jokaisella yksilöllä on henkilökohtainen arvomaailma, joka viime kädessä ohjaa hänen toimintaansa. Karkeasti ottaen voi sanoa, että mielipiteen muuttuvat, mutta arvot pysyvät. Jokaisella yksilöllä on henkilökohtainen arvomaailma, mutta organisaatiossa toimiessaan hänen tulee toimia organisaation arvojen mukaisesti. Organisaation arvokeskustelun tulee olla laajaa, mutta lopulliset arvot määrittelee se taho, jonka vastuulla arvojen määrittäminen on.

Kerran erään johtoryhmän jäsen kääntyi puoleeni. Hänen murheenaan oli se, että johtoryhmän kokouksissa ”vain” keskustellaan, mutta liian harvoin ehditään linjata tai päättää mitään. Yritin lohduttaa kertomalla, ettei se välttämättä ole ongelma. Olin aiemmin työskennellyt ympäristössä, jossa henkilöstöllä oli laaja toiminnanvapaus. 

Silloin liiketoimintayksiköllämme oli selkeä visio, tunsimme perustehtävämme ja jokaiselle oli selvää, mitkä ovat yhteiset ja henkilökohtaiset tavoitteemme. Pyrimme kukin omassa roolissamme kohti visiota ja lyhyemmän tähtäimen tavoitteitamme organisaation arvojen sekä niiden asettamien reunaehtojen puitteissa. Jos tuntui siltä, että eteen tulleen päätöksen tekeminen pelotti, käännyimme esimiehen puoleen saadaksemme häneltä suuntaviivat tai päätöksen. Samalla tavalla johtoryhmän keskustelu asettaisi suuntaviivat jatkovalmistelulle ja esimiehen puoleen voisi kääntyä aina, kun tuntuu, että omat rahkeet eivät päätöksen tekemiseen riitä.

Kun henkilöstöllä on laaja toiminnanvapaus, myös päämäärien ja arvojen on oltava selvät. Jokaisen on tunnettava johtamiskäytäntö. Muuten osa jää aina sormi nenässä odottamaan seuraavaa tehtävänantoa.

Hyvin johdetussa organisaatiossa kukaan ei voi edetä vain omia päämääriään kohti. Hyvin johdetussa organisaatiossa kukaan ei käytä sellaisia menetelmiä, jotka ovat yhteisten arvojen vastaisia. Hyvin johdetussa organisaatiossa puututaan arvojen vastaiseen toimintaan. Mikäli työnohjaaminen tai varoitukset eivät tällaisissa tilanteissa tuota tulosta ja organisaatio katsoo, että sen arvot ovat kohdallaan, henkilö lähtee. Sen pituinen se.

Aleksi Jäntti

Apulaispormestari, kaupunkiympäristön palvelualue

Tamperelainen 17.11.2018

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.