Veijo Rannisto, Markku Kivistö ja Timo Hannula kirjoittivat Aamulehdessä (29.6.) minun halventavan Tampereen Infra liikelaitoksen henkilöstöä. Kirjoittajat eivät yksilöi halventamistapaa, mikä on ymmärrettävää, sillä halventamista ei ole tapahtunut.

Tampereen kaupungin organisaatio on olemassa kaupunkilaisia eikä itseään varten. Siksi kaikki uudistukset on tehtävä kuntalaisten etu edellä. Infra ei ole, eikä sen tule olla, irrallinen saareke kaupunkiorganisaatiossa. Toimin puheenjohtajana ohjausryhmässä, jonka tehtävänä oli selvittää, missä tulevan infrayhtiön ja kaupungin vastuurajapinnat kulkevat yhtiön perustamisen jälkeen. Kun työryhmä aloitti työnsä, tosiasiallinen päätös yhtiön perustamisesta oli jo tehty, mikä ilmenee myös pormestarin tehtävänannosta.

Oman näkemykseni mukaan kuntalaisten etu sekä infrapalveluiden laadussa että hinnassa olisi toteutunut parhaiten mallissa, jossa olisi vahvistettu tilaajaa eli peruskaupunkia. Olisin ollut valmis jopa perumaan yhtiöittämisen, mikäli tätä periaatetta olisi voitu noudattaa. Ei voitu.

Nyt perustettava yhtiö on niin sanottu in-house-yhtiö, mikä tarkoittaa sitä, että vuodesta 2022 lukien korkeintaan 5 % liikevaihdosta voi olla jonkun muun kuin Tampereen kaupungin maksamaa. Toisin sanoen kaupunki maksaa käytännössä kaiken. Näin ollen väite siitä, että yhtiö keskittyisi tulojen hankkimiseen, on täysin tuulesta temmattu.

On totta, että päätetyllä mallilla infra irtautuu poliittisesta ohjauksesta. Lisäksi päätetyssä mallissa on suuri riski myös sille, että yhtiö alkaa elää omaa elämäänsä muun muassa kunnossapidon osalta. Perustettavalla yhtiöllä ei ole luontaista kannustinta kehittää markkinoita sekä hillitä kustannuskehitystä ja valvoa omaa laatuaan. Toimivat markkinat ja laadun valvonta olisivat kaupunkilaisten etu.

Aleksi Jäntti

Apulaispormestari (kok.)

30.6.2019

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.