Yhteiskuntien polarisoitumisesta on puhuttu pitkään. Karuin esimerkki kansan kahtiajakautumisesta lienee Yhdysvallat, identiteettipolitiikan emämaa. Jakautuminen alkaa poikkeuksetta poliittisesta retoriikasta, jossa viholliskuvia sivellään mustavalkoisin värein.
Poliittisen viestinnän kärjistymisen selittää kolme tekijää: poliitikkojen tarve saada näkyvyyttä, perinteisen median ansaintalogiikan murros sekä sosiaalisen median algoritmit.
Vaaleissa äänestetään henkilöitä, joiden tiedetään olevan olemassa. Tyypillisimmin äänen saa se, joka koetaan tutuksi. Tutuksi voi tulla vain sellaisen kanssa, jonka tapaa usein tai joka näkyy toistuvasti uutisvirrassa ja somessa.
Perinteinen media tarvitsee mainostuloja pysyäkseen hengissä. Saadakseen mainostuloja se tarvitsee lukijoita, katselijoita ja kuuntelijoita. Vetääkseen yleisöä puoleensa media havittelee klikkauksia eli kiinnostavia otsikoita, lööppejä ja skuuppeja. Niitä tarjoavia poliitikkoja suositaan. Mitä räväkämpi ulostulo, sitä varmemmin naama on lehdessä. Nimi toivottavasti oikein kirjoitettuna.
Eduskunnan kyselytunnilla poliitikko voi olla räväkkä kerran viikossa tunnin kerrallaan, jos sattuu saamaan puheenvuoron. Somealustoilla voi olla kärkevä ympäri vuorokauden. Erityisesti eliitin alusta X on oiva paikka suoltaa ajatuksia ja ajattelemattomuuksia. Instagramkin käy, jos on riittävästi seuraajia. TikTokiin toimittajat eivät sentään kehdanne viitata.
Sosiaalisen median algoritmit suosivat päivityksiä, jotka jakavat vahvasti mielipiteitä. Kun yksi rakastaa, toinen vihaa. Perinteisen median tapaan somekin suosii siis tölvimistä.
Poliittinen keskustelu on polarisoitunutta ja usein hävettävän mautonta, koska siitä hyötyvät niin poliitikot, mediat kuin some-alustatkin. Aiemmin raflaavilta vaikuttaneet ilmaisut arkipäiväistyvät ja käyttöön on otettava entistä kovempaa kamaa. Katsokaapa vaikka sitä terapeuttia, joka palasi sairauslomalta muuttuneena miehenä. IG-tililtä voi käydä kurkkaamassa ”ennen ja jälkeen” -kuvat ynnä videot.
Siinä vaiheessa poliitikko on pelannut median läpi, kun päätyy tahtomattaan otsikoihin aina, kun pukeutuu tai riisuutuu.
Julkaistu kaupunkilehti Tamperelaisessa 5.2.2025
