Gallupit osoittavat, että valtaosa suomalaisista vastustaa Suomen hakemista Naton jäseneksi. Vastustus johtuu Venäjän pelosta ja tietämättömyydestä. Valtaosa suomalaisista ei tiedä, mikä Nato on, miten se toimii ja mikä sen merkitys on. Vastuu ainakin tietämättömyydestä kuuluu valtiojohdolle.
En ole kuullut yhtään nykyaikaan sopivaa, kriittisen tarkastelun kestävää perustelua sille, miksi Suomen ei tulisi hakea Nato-jäsenyyttä. Epämääräistä selittelyä kaikista muista vaihtoehdoista sitäkin enemmän. Presidentinvaalit ovat toimineet tällaisen selittelyn näyteikkunana.
Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton, muttei puolueeton maa. Olemme EU:n jäsen ja arvoiltamme länsimaa. Venäjä suhtautuu meihin osana länsiliittoumaa – myös kriisitilanteessa. Venäjä suhtautuu kriittisesti Nato-jäsenyyteemme, koska puolustusliiton leveät hartiat rajoittaisivat kriisitilanteessa sen toiminnanvapautta. Meillä on jo nyt lähes kaikki Nato-jäsenyyden mukanaan tuomat rasitteet, mutta meiltä puuttuu oleellisin: turvatakuut. Emme niin ikään pääse osallistumaan puolustusliiton päätöksentekoon.
Ei ole mitään Eurooppalaisempaa puolustusratkaisua kuin Nato. Natolla on 28 jäsenmaata, joista 26 on eurooppalaisia ja niistä 22 edelleen EU-maita. Jos Nato halutaan nykyistä eurooppalaisemmaksi, useamman eurooppalaisen maan, kuten Suomen, tulee liittyä sen jäseneksi. Nato ja EU ovat sopineet keskinäisestä yhteistyöstä ja työnjaosta: Nato on jäsenmaidensa tärkein puolustusratkaisu.
Natoon liittyminen edellyttää puolueiden ja kansalaisten selvää tukea. Kansanäänestyksen taakse piiloutuminen on kuitenkin johtajuuden puutetta. Tärkeissä asioissa kansan mielipide seuraa valtiojohdon näkemystä. Suomalaisia johdetaan edestä.
Jos Venäjä ei ole Suomelle uhka, emmekö voi huoletta liittyä Naton jäseneksi? Tai jos Venäjä on Suomelle uhka, eikö meidän tulisi kiireen vilkkaa hakea jäsenyyttä? Sillä, että emme hae jäsenyyttä, ei siis ole mitään tekemistä järjen tai logiikan kanssa.
Sauli Niinistö tulee voittamaan presidentinvaalit, vaikkei tekisi mitään. Mikä hienointa, hän tulee voittamaan vaalit, vaikka tekisi mitä. Siksi odotan erityisesti tasavallan presidentiltä kiihkottomia, tosiasioihin pohjautuvia puheenvuoroja Natosta sekä sen merkityksestä länsimaisessa arvoyhteisössä. Tai selkeää perustelua sille, miksi Suomen ei tule hakea Nato-jäsenyyttä. Muuten voi käydä niin, että Suomen kolmeksi pääasialliseksi turvallisuushaasteeksi osoittautuukin johtajuus, johtajuus, johtajuus – tai pikemminkin sen puute.
Aleksi Jäntti, Suomi
Julkaistu Aamulehdessä muokattuna 19.12.2017
