Avoimuus kuuluu demokratiaan. Avoimuus perustuu luottamukseen ja luottamusta on se, että kaikki tieto ei ole jokaisen saatavilla.

Sananvapauteen vedoten Helsingin Sanomat julkaisi loppuvuodesta otteita Puolustusvoimien korkeimman turvaluokituksen asiakirjoista. Puolustusvoimat on länsimainen organisaatio, jonka tehtävänä on puolustaa demokratiaa ja sen perusarvoja, joita ovat mm. lehdistön- ja sananapaus. Hesarin räikeä toiminta muodostaa paradoksin, sillä haittaamalla Puolustusvoimien toimintaa sananvapauteen vedoten toimitaankin ääritilanteessa sananvapautta vastaan.

Kun Tampereen kaupunginvaltuusto teki päätöstä Kansi ja Areena -hankkeesta, osa aineistosta oli julkisuudelta salattu, koska se sisälsi liikesalaisuuksia. Hankkeen mahdolliset kiinteistösijoittajat olivat kirjallisesti ilmoittaneet kiinnostuksensa toimia sijoittajina hankkeessa. Lopullista päätöstä rahoittajaksi lähtemisestä ei näissä organisaatioissa välttämättä ollut tehty. Tällaisessa tilanteessa rahoittajien nimien julkaiseminen voi johtaa siihen, että ratkaiseva rahoittaja vetäytyykin hankkeesta. Rahoituksen puuttuessa hanke jääkin kokonaan toteutumatta, vaikka sitä kannattaisi valtuuston ylivoimainen enemmistö. Toteutuisiko demokratia?

Viime kevään kuntavaalien jälkeen uusia luottamushenkilöitä on muistuteltu siitä, että muiden toimielinten kuin valtuuston kokoukset ovat luottamuksellisia. Tämä tarkoittaa, että kokousten yksityiskohtaista sisältöä ei saa paljastaa ulkopuolisille. Tällä salaamisella varmistetaan, että jokainen voi esittää tyhmiä kysymyksiä ja villejä ideoita vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi ilman, että joutuu julkisesti pilkatuksi tai ristiinnaulituksi. Mikäli virallisessa toimielimessä, kuten kaupunginhallituksessa tai lautakunnassa, ei vallitse tällainen luottamuksen ilmapiiri, siirtyy keskustelu epävirallisiin pöytiin. Mitä enemmän luottamuksellinen keskustelu ja todellinen päätöksenteko tapahtuu virallisten toimielinten ulkopuolelle sitä vähemmän avointa ja demokraattista se on.

Demokratian toteutumisen ja avoimen toimintakulttuurin varmistamiseksi on välttämätöntä, että kaikki tieto ei ole kaikkien käytössä. Päätöksentekoprosessit on rakennettu niin, että kussakin vaiheessa osallistujilla, niin valmistelijoilla kuin päättäjillä, on riittävästi oikeaa tietoa käytettävissään.

Aleksi Jäntti

Apulaispormestari, kaupunkiympäristön palvelualue

Tamperelainen 6.1.2018

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.