On asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja asioita, joihin emme voi vaikuttaa, mutta ne vaikuttavat meihin.

Vuodesta 2024 saattaa tulla historian taitekohta, vaikkemme tiedä mille. Neuvostoliiton hajoamisen päättymiselle? Autokratioiden yliotteelle demokratioista? EU:n ryhdistäytymiselle?

Suomessa on siirrytty uuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan aikaan. Olemme Naton jäsen, Euroopassa käydään laajamittaista sotaa ja keskeiset YK-toimijat rikkovat kansainvälisiä sopimuksia räikeän häikäilemättömästi. Näyttöä ja/tai viitteitä ihmisoikeuksien rikkomisesta, kansanmurhasta ja/tai etnisistä puhdistuksista on niin Ukrainasta, Lähi-idästä kuin Kiinasta.

Voimme vaikuttaa siihen, kenestä tulee seuraava Suomen tasavallan presidentti. Voimme vaikuttaa siihen, ketkä ajavat suomalaista politiikkaa Euroopan parlamentissa. Sen sijaan emme voi vaikuttaa siihen, kuka on Yhdysvaltojen seuraava presidentti.

Tulevan presidenttimme on kyettävä solahtamaan luontevasti Naton, EU:n ja maailmanpolitiikan päätöksentekoverkostoihin ja johtamaan maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. On löydyttävä meemeiksi noussutta tietoa, taitoa, rohkeutta ja näkemystä. Osaavan presidentin on tunnistettava ja tunnustettava oma rajallisuutensa ja erehtyväisyytensä.

EU:n on oltava yhtenäisimmillään eli vahvimmillaan tänä vuonna ja alkavalla parlamenttikaudella. Jokainen heikkouden osoitus Venäjän edessä on eskalaatio. Siksi kaikkein kriittisin kysymys on Ukrainan reilu tukeminen, jotta maalle tarjoutuu todellinen mahdollisuus voittaa sota. Sodan päättyminen on keskeistä myös EU:n laajenemisen näkökulmasta.  Demokratiaa tavoittelevia valtioita ei saa päästää luisumaan autokratioiden sorron alle.

Unkari ja Turkki ovat toiminnallaan osoittaneet, että EU:n on välttämätöntä löytää keinot muuttaa perussopimuksiaan niin, että ainakin turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa yksimielisyyden vaatimuksesta siirrytään määräenemmistöpäätöksiin.

USA on perinteisesti heittänyt Euroopalle pelastusrenkaan hädän hetkellä. Jatkossa näin ei enää välttämättä ole. Suomi pääsi Natoon viime tipassa ja Eurooppa elää nyt lähes yhtä kriittisiä aikoja.

Äänestäjien on jälleen otettava johtajuus.

Julkaistu Tamperelaisessa 17.1.2024

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.