Visioni on, että Tampere pysyy sellaisena, kuin se on aina ollut: edistyksellisenä, uudistuvana ja kansainvälisenä.

Tampere perustettiin 1779 edelläkävijäksi, ja sellaisena se on pysynyt. Alle 200 asukkaan kyläpahanen on uudistunut kodiksi neljännesmiljoonalle kaupunkilaiselle.

Alun takkuamisen jälkeen Tampereella käynnistyi koko Suomen teollistuminen, kun skotlantilaissyntyinen James Finlayson perusti Tammerkosken partaalle puuvillatehtaan.

Tampereella on ollut nahka- ja kenkäteollisuutta, jalostettu puuta, terästä ja rautaa. Valmistettiinpa lentokoneita ja vetureitakin. Tampere on käynyt läpi lukuisia teollisia murroksia, joista tuorein on käynnissä. Elämme keskellä älykkään teollisuuden vallankumousta.

Tekstiilitehtaissa naiset siirtyivät kotoa työelämään, heidän asemansa vapautui ja parani. Pohjoismaiden ja Venäjän ensimmäinen sähkövalojärjestelmä sytytettiin Plevnan kutomosalissa. Punainen julistus luettiin Raatihuoneen parvekkeelta. Siinä vaadittiin Suomen suuriruhtinaskunnan sortotoimien lopettamista sekä yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Sen Suomi saavutti ensimmäisenä Euroopassa. Demokratia itsenäiselle Suomelle taisteltiin Tampereella.

Teknologinen edelläkävijyys on edellyttänyt korkeaa osaamista. Yli 10 prosenttia kaupunkilaisista on opiskelijoita. Kovan työnteon vastapainoksi meille on syntynyt vahva kulttuuri- ja urheiluelämä. Tampere on maailman saunapääkaupunki, mutta pidän sitä myös Suomen teatteri- ja palloilupääkaupunkina. Meillä on valtava määrä museoita. Monet kirjallisuusklassikot ja runoteokset ovat syntyneet täällä. Manse on rock.

Tampere tunnetaan dynaamisesta päätöksenteosta ja, jos mahdollista, vielä tehokkaammasta toimeenpanosta. Aseveliakselin kabineteista on kömmitty avoimeen pormestarimalliin.

Jos haluamme säilyttää hyvinvointimme ja ennen kaikkea sen rahoituksen, meidän on onnistuttava vähintään kahdessa asiassa kaupunkina ja alueellisena ekosysteeminä: kansainvälisessä omistautumisessa sekä uuden teknologian hyödyntämisessä Euroopan kärkikaupunkien joukossa. Vastustamalla ei luoda uutta.

Rakastan Tamperetta juuri sellaisena, kuin se on aina ollut.

Aleksi Jäntti

Apulaispormestari, kaupunkiympäristön palvelualue

Tamperelainen 12.5.2021

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.