Pitkällä tähtäimellä Tampereen on tarkoitus olla hiilineutraali. Lyhyemmällä tähtäimellä tavoitteena on saada talous tasapainoon, pitää asumisen hinta kohtuullisena ja kasvattaa joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn osuutta kaikesta liikkumisesta. Yhtä kaikki, ydinkeskusta on oltava saavutettavissa kaikilla kulkumuodoilla. Tähän kokonaisuuteen liittyvät ensi tiistaina yhdyskuntalautakunnassa päätettävät muutokset pysäköintinormiin ja -maksuihin. Pysäköintinormia ollaan lieventämässä niin, että asuntoyhteisöiltä ei edellytetä niin paljon autopaikkarakentamista kuin nykyään ja maksullisen pysäköinnin hintaa ollaan korottamassa.
Liikenteen päästöjen vähentäminen radikaalisti on kansainvälinen tavoite. Yksityis- ja polttomoottoriautoilun vähentämisessä avainroolissa ovat kaupungit, sillä niillä on parhaat keinot järjestää joustava liikkuminen muilla kulkutavoilla. Tampereella joukkoliikenteen selkärangaksi on tulossa ratikka. Koska henkilöautoliikenteen ajatellaan vähenevän, rakennusliikkeet sekä opiskelija-, vuokra- ja erityisasumista järjestävät yhteisöt vaativat, että autopaikkojen määrää rakentamiseen liittyen pitäisi vähentää. Pysäköinnin järjestäminen rakenteellisena esimerkiksi maan alle lisää asumisen hintaa erityisesti tiiviisti rakennetuilla alueilla.
Tällä hetkellä Tampereella on alueita, joissa taloyhtiöillä ei ole tarpeeksi pysäköintipaikkoja. Niinpä kaupunki on myöntänyt lupia asukaspysäköintiin katujen varrelta. Kun kadut ovat täyttyneet asukkaiden paikoista, ovat yritykset huolestuneet siitä, että asiakkaille ja työntekijöille ei ole enää paikkoja. Yritysten näkökulmasta on tärkeää, että pysäköintiajat ovat rajallisia, jolloin vaihtuvuus ja asiakasvirta kasvavat. Pysäköintipolitiikalla tavoitellaan sellaista kokonaisuutta, jossa pysäköintipaikkoja on riittävästi erilaisille käyttäjäryhmille ja tarpeille.
Tampereen talouden tasapainottamiseen liittyen nostetaan joukkoliikenteen ja pysäköinnin maksuja. Kaupunki maksaa molemmista edelleen osan. Maksumuutoksissa kyse on siis siitä, kuinka suuri osa kuluista jää käyttäjän maksettavaksi. Kaupunki pyrkii aktiivisesti minimoimaan raitiotien rakentamisesta aiheutuvia haittoja. Sen vuoksi pysäköintimaksuja ei koroteta keskustassa niin sanotulla ykkösvyöhykkeellä, jota kuitenkin laajennettaneen hieman. Korotuksesta pidättäydytään ydinkeskustan yritysten toimintaedellytysten säilyttämisen nimissä.
Ne sadat tuhannet eurot, joita pysäköintimaksuista on valtuuston linjauksen mukaisesti saatava lisää, kerätään esimerkiksi asukas- ja yrityslupien sekä reuna-alueiden kadunvarsipysäköinnin hintoja nostamalla. Samalla otetaan käyttöön sunnuntaipysäköintimaksu, joka on suuruudeltaan puolet arkipysäköinnistä. Kaupan aukioloaikojen vapauduttua moni liike on auki myös sunnuntaisin. Jotta asiakkaat löytäisivät helposti parkkipaikan myös silloin, sellaiset toimet ovat tarkoituksenmukaisia, joilla varmistetaan riittävä pysäköintikierto.
Moni autoilija pitää pysäköintimaksujen korotuksia kohtuuttomina. Yksittäisissä tapauksissa näin saattaa olla, mutta pääsääntöisesti keskustelua värittävät mielikuvat. Kakkos- ja kolmosvyöhykkeillä pysäköintimaksu nousee 20 – 40 senttiä tunnissa. Kahden tunnin sunnuntaipysäköinti ydinkeskustan kadunvarressa maksaa saman verran kuin lasi Coca-Colaa. Jos perhe jättää ravintolareissun pysäköintimaksun takia tekemättä, niin useimmissa tapauksissa päätös ei perustu järkeen. Jos taas pysäköintimaksu ei kaada taloutta, mutta tuntuu siltä, että pysäköintilaitoksesta on liian pitkä matka kauppaan, kannattaa ottaa askelmittari mukaan seuraavalle kauppareissulle Ideaparkiin.
Tampereen keskusta on koko seudun olohuone. Sinne on päästävä sujuvasti millä tahansa kulkumuodolla, muttei hintaan mihin hyvänsä.
Aleksi Jäntti (kok)
Apulaispormestari, kaupunkiympäristön palvelualue
25.1.2019
