Saatan olla väärässä, mutta olen mieluummin väärässä kuin sodassa.

Läpi ihmiskunnan historian sen huipulla on esiintynyt päävikaisuutta, jollaista demokraattisella järjestelmällä on parhaat edellytykset suodattaa.

Eurooppa elää lähes sata vuotta ajastaan jäljessä. Historia toistaa itseään.

Ensimmäisen maailmansodan päättänyt Versailles’n rauhansopimus oli liian ankara Saksalle. Neuvostoliiton hajoamista on luonnehdittu Venäjällä 1900-luvun suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi. Hyvitystä on haettava.

Juutalaiset olivat uhka yhteiskunnalle. Nato on piirittänyt Venäjän.

Kansainliitto oli heikko. YK ei ole vahvempi.

Iso-Britannia ja Ranska eivät uskaltaneet vastustaa Hitleriä, koska pelkäsivät joutuvansa sotaan Saksan kanssa. Mitä voi sanoa EU:sta?

1938 Itävalta liitettiin Natsi-Saksaan. Vaikka moni itävaltalainen kannatti liitosta, se toteutettiin pakolla. 2014 Venäjä miehitti Krimin ja järjesti sen jälkeen liittymisestä kansanäänestyksen.

Syksyllä 1938 Hitler halusi itselleen Tsekkoslovakian sudeettialueet, joilla asui paljon saksankielisiä ja lupasi, ettei vaadi enempää. Venäjä on miehittänyt Itä-Ukrainan.

Kun Tsekkoslovakian kohtalosta oli sovittu sen pään yli, Iso-Britannian pääministeri heilutteli kotiin palattuaan sopimuspaperia julistaen, että sillä taattiin rauha ”meidän ajaksemme”. Jo keväällä 1939 Hitler miehitti koko Tsekkoslovakian.

Yllättäen loppukesällä 1939 Saksa ja Neuvostoliitto tekivät hyökkäämättömyyssopimuksen. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin, että Puola jaetaan ja lisäksi N-sanan etupiiriin kuuluisivat Baltian maat sekä Suomi. Suomi on maa, joka luulee pitävänsä ovea raollaan Naton suuntaan, mutta viime viikolla Saksan liitokansleri Scholz lupaili Putinille, ettei Nato laajene itään heidän virkakausillaan.

Myös ranskan presidentti Macron jutteli Ukrainan pään yli niin sekavia, etten ihmettelisi, vaikka hän ottaisi naiivin Chamberlainin roolin ja heiluttelisi vielä rauhansopimusta päänsä päällä. Kun Ukraina on vallattu, katse kääntyy pohjoiseen. Ei riitä, että tuntee historian. Siitä olisi syytä myös oppia. Nyt rivit suoriksi, s…tana!

Julkaistu Tamperelaisessa 23.2.2022

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.