Keväällä kirjoitin, kuinka Putinin Venäjä on Hitlerin Saksan kanssa yhtenevin askelin matkalla hyökkäyssotaan Euroopassa.
Jo nyt on nähtävissä, että samoin, mutta natsi-Saksaa rivakammin askelin, Venäjä on marssimassa myös tappioon.
Iso-Britannian silloisen pääministeri Chamberlainin hehkuttama ”rauha meidän ajaksemme”, murtui 1939 Saksan aloitettua salamasodan Puolaa vastaan ja jatkettua sitä pari vuotta myöhemmin operaatio Barbarossan muodossa Neuvostoliittoon.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022 ja sai salamannopeasti haltuunsa merkittävän osan maan pinta-alasta.
1941 Saksa eteni muutamassa kuukaudessa Moskovan porteille ja piiritti Leningradin. 2022 Sodan ensipäivinä Venäjä tunkeutui Kiovan esikaupunkeihin ja piiritti Mariupolin.
Muutamassa kuukaudessa Hitlerin Saksa joutui myös perääntymään Moskovasta voimien ehdyttyä talvipakkaseen. Vielä nopeammin Putinin Venäjän oli luovuttava tavoitteestaan vallata Kiova ja vetäydyttävä Valko-Venäjälle.
Tappiosta Hersonin taistelussa näyttää muodostuneen Putinin Stalingrad, ja vuoden 1943 Kurskin panssaritaistelun miniatyyri nähtäneen modernein asein talven, kevään aikana Dnepr-joen itäpuolella ukrainalaisten työntyessä vastustamattomasti etelään.
Hitlerin järjetön hyökkäys yhdisti länsimaat. Niin myös Putinin. Hitlerin tappioon johtaneissa tekijöissä keskeisenä oli talous. Liittoutuneet kykenivät tuottamaa sotamateriaalia nopeammin kuin Saksa tuhosi.
Sama toistuu Venäjällä, jolla ei ole kykyä korvata menettämäänsä kalustoa. Ukrainaa tukevien länsimaiden talous on Venäjälle liian kova pala. Periksi ei saa antaa.
Ukrainan sodassa nyky-Venäjä on toistanut lähes kaikki natsi-Saksan tekemät virheet ja alkaa muutoin muistuttaa Neuvostoliittoa. Historiasta ei ole opittu mitään. Se kertoo sivistymättömyydestä, jota Putinin johtama koneisto ajaakin ohjelmallisesti läpi koko yhteiskunnan.
Taas aamulla luin lehdestä, kuinka venäläiset käyttävät systemaattisia raiskauksia aseenaan. Sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan ovat Venäjän harjoittaman kansanmurhan arkipäivää. Niin olivat Saksassakin.
Vuosisataisten kokemusten siivittämänä huulillamme on kulkenut sutkaus siitä, kuinka naapurimme ei muutu edes paistinrasvalla. Kyllä vaistomme tuntee sen.
Julkaistu Tamperelaisessa 30.11.2022
