Vuosi 2020 on Tampereella tasa-arvon teemavuosi. Tasa-arvolain tarkoitus on estää sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Ehkä juuri siksi tasa-arvo mielletään usein kamppailuksi naisten asemasta suhteessa miehiin, vaikka kyse on kaikkien ihmisten yhtäläisestä arvosta yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä.

Toimiessani Kosovossa kriisinhallintatehtävissä operaation keskeinen tehtävä oli taata kaikille liikkumisen vapaus, joka on valtaosalle suomalaisista itsestään selvää – ei kuitenkaan kaikille. Keskustelut vammaisneuvostossa sekä näkövammaisten järjestämät esteettömyyskävelyt ovat olleet tässä suhteessa silmiä avaavia kokemuksia.

Esteettömyyskävelyllä sain huomata, että näkövammaisen on välillä vaikea tietää, milloin kävelytie päättyy ja suojatie alkaa. Ratikkatyömaiden aikana näkövammaisen on erittäin vaikea liikkua kaupungilla jatkuvasti muuttuvien liikennejärjestelyiden takia. Valmistuttuaan ratikka on kuitenkin myös esteettömän liikkumisen selkäranka Tampereella.

Saan usein palautetta autoilijoilta kuopista tiellä tai yön lumipyryn jälkeen pyöräilijöiltä, joiden matkantekoa viivästynyt auraus on hidastanut. Nuo murheet asettuvat mittakaavaan pohtimalla sen pyörätuolilla liikkuvan asemaa, joka on jäänyt lumen takia kotinsa vangiksi useiksi päiviksi.

Vammaisen henkilön itsenäinen elämä sekä osallisuus voi toteutua vain yhteisöissä, joka on esteetön ja yhdenvertainen. Esteettömyydessä on kyse ihmisten moninaisuuden huomioonottamisesta. Se merkitsee palvelujen saavutettavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä ja mahdollisuutta osallistua itseä koskevaan päätöksentekoon. 

Tampere tavoittelee Euroopan kulttuuripääkaupungin statusta vuodelle 2026. Haun keskeisimpänä teemana on olla yhdenvertaisuuden pääkaupunki. Yhdenvertaisuuden kivijalka on hyvä hallintotapa. Hyvästä hallinnosta säädetään laissa, mutta hyvää hallintoa ovat myös yhteisten toimintaperiaatteiden noudattaminen kaupungin johtamisessa.

Yhdenvertaisuudenkin näkökulmasta on uskallettava tarttua epäkohtiin, vaikka se tarkoittaisi puuttumista hyvän kaverin toimintaan.

Aleksi Jäntti

Apulaispormestari, kaupunkiympäristön palvelualue

Tamperelainen 25.9.2019

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.