Pidin viime torstaina eduskunnan täysistunnossa puheen tämän yli viikko sitten kirjoittamani kolumnin muodossa. Asia nousi mediassa otsikoihin, ja puheeni yritettiin spinnata sellaiseksi, että pilkkasin päihteiden väärinkäytöstä kärsiviä. Keskeisin tavoitteeni oli kyseenalaistaa valtion monopolien mielekkyys myös tässä asiassa. Lue, mitä tarkalleen ottaen sanoin, ja tee omat johtopäätöksesi.

Alkoholin haitoista aiheutuu Suomelle lähes 1,5 miljardin sekä liikkumattomuudesta ja lihavuudesta viiden miljardin euron kustannukset vuodessa.

Alkoholista aiheutuvia haittoja on ratkottu kätevästi Alkon monopolin avulla. Tavallisessa ruokakaupassa ei saa myydä yli 5,5 tilavuusprosentin alkoholijuomia. Alkoholin myyntiä on rajoitettu myös niin, että ravintoloita ja trokareita lukuun ottamatta sitä ei saa mistään kello 21–9 välillä.

Saatavuuden heikentämisen ajatellaan vähentävän käyttöä ja käytön vähenemisen haittoja.

Koska pelkät lihavuuden taloudelliset haitat ovat yhteiskunnalle liki 3,5-kertaiset alkoholin haittoihin verrattuna, tulisi pikimmiten perustaa valtionyhtiö, jolla olisi yksinoikeus rasvaisten, makeiden ja kaloripitoisten ruokien vähittäismyyntiin.

Yhtiö voisi olla Rasva Oy, koska Alko on Alko eikä Posti ole Itella.

Lainsäädännössä Rasvan perustehtäväksi määriteltäisiin herkullisten tuotteiden vähittäismyynti niin, että se ottaisi huomioon myymiensä tuotteiden haittavaikutukset. Herkut eivät ole mitä tahansa hyödykkeitä, joten niiden myymiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota.

Rasvalla olisi yksinoikeus sellaisten tuotteiden vähittäismyyntiin, joiden rasva- tai sokeripitoisuus olisi yli 5,5 prosenttia tai kalorimäärä yli 40 kilokaloria sataa grammaa kohti. Poikkeuksena olisivat esimerkiksi pienmeijereiden maitotuotteet sekä suomalaisten maatilojen suoramyynti. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaisi Rasvan omistajaohjauksesta ja valvonnasta.

Rasvan ensisijaiset tavoitteet olisivat yhteiskunnallisia, eivät liiketaloudellisia. Yhtiön tehtävänä ei olisi myydä mahdollisimman paljon herkkuja.

Vastuullisuus olisi Rasvan toiminnan keskiössä. Se tekisi lihavuushaittoja vähentävää työtä yhteistyökumppanuuksien kautta ja kampanjoisi vastuullisen herkuttelun puolesta. Rasva edistäisi suomalaisten hyvinvointia ja tekisi työtä muun muassa syrjäytymisen ehkäisemiseksi yhdessä kumppaneidensa kanssa ja haluaisi osaltaan edistää suomalaista ruoka- ja juomakulttuuria entistä parempaan suuntaan.

Vai olisiko alkoholilain järkeistäminen valtio-omisteisen herkkumonopolin perustamista suurempi kulttuuriteko?

Julkaistu Tamperelaisessa 29.5.2024


Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.