Tampereen talouden tasapainottamissuunnitelmista käyty keskustelu on nostanut vanhan tavara-aseman yllättävään roolin. On vaadittu, että se pitäisi siirtämisen sijaan purkaa ja käyttää säästyneet rahat talouden tasapainottamiseen. Molemmat vaatimukset ovat kohtuuttomia.

Ensinnäkin suojellun rakennuksen purkaminen on lainvastaista. Purku edellyttäisi vähintään kansalaistottelemattomuutta, ja kaupungille pyritään rekrytoimaan lainkuuliaisia työntekijöitä. Toiseksi kertaluonteisilla tuloilla ei tule paikata käyttötalouden säännöllisiä menoja.

Viime valtuustokaudella hyväksyttiin kaava, jossa tavara-asema suojeltiin nykyisen Morkun paikalle. Kaavan mukaan rakennus on siis siirrettävä. Valtuuston tekemä suojelupäätös oli hölmö, mutta se perustui kustannusten osalta totaalisen virheelliseen tietoon.  Lopulta kaupunginhallitus ei hyväksynyt määrärahaa siirtämiseen, koska kustannus yli kaksinkertaistui kaavan hyväksymishetkellä olleesta arviosta. Alettiin valmistella uutta kaavaa, koska se on ainoa tapa, jolla suojelumääräys voidaan purkaa. 

Uuden kaavan saaminen lainvoimaiseksi kestäisi useita vuosia ja lopulta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu voisi olla se, että suojelupäätös säilyy voimassa. Voisimme siis olla vielä vuonna 2022 tilanteessa, jossa uudella areenalla järjestetään suuria yleisötapahtumia ja liikennejärjestelyt ovat nykyisellään tai työn alla. Viime vuonna valittu kaupunginhallitus arvioi tilanteen uudelleen, päätti priorisoida liikennejärjestelyiden parantamisen ja hyväksyi nykyisen kaavan toteuttamiselle rahoituksen. Yhdyskuntalautakunta keskeytti uuden kaavan valmistelun.

Kaupunki pyrkii luopumaan vanhasta tavara-asemasta kaksivaiheisella suunnitelmalla. Parasta olisi, että molemmissa vaiheissa kaupungilla olisi sama kumppani. Ensimmäisessä vaiheessa aseman pohjoispuolelta myydään tontti ja saaduilla tuloilla toteutetaan siirto. Kun siirto on toteutettu ja Ratapihankatu oikaistu, siirretyn rakennuksen aluetta kehitetään uudella kaavalla. Tavoitteena on päästä samanlaiseen loppuasetelmaan kuin Hotelli Tornin ja vanhan veturihallin kanssa on päästy. Rakennusoikeutta on kaavoitettava sen verran, että siirretyn tavara-aseman remontointi on kannattavaa.

On totta, että vanhan tavara-aseman pohjoispuolella olevasta tontista saadaan sama raha riippumatta siitä, siirretäänkö rakennusta vai ei. Saatua rahaa ei kuitenkaan tule laittaa esimerkiksi vanhustenhoidon tai subjektiivisen varhaiskasvatuksen rahoittamiseen muutamaksi vuodeksi. Omaisuutta ei tule myydä käyttötalouden rahoittamiseksi. Se ei vähennä kuluja vaan omaisuutta ja lopulta edessä on vararikko. Säännölliset menot on suhteutettava säännöllisiin tuloihin ja satunnaisilla omaisuudenmyyntituloilla on ensisijaisesti rahoitettava uuden rakentamista.

Tavara-aseman siirto on ensisijaisesti liikennehanke. Liikennehankkeet maksavat joskus enemmän ja toisinaan vähemmän. Tässä tapauksessa kustannuksia ei ole nostamassa kallioleikkaus, tunneli tai silta vaan tavara-asema. Vaikka Tampereen kaupungin investointitaso on korkea, ongelmat ovat ennen kaikkea käyttötaloudessa. Käyttötalouden ongelmat eivät ratkea investoinneista luopumalla.

Aleksi Jäntti (kok)

Apulaispormestari, kaupunkiympäristön palvelualue

17.8.2018

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.