Lakiin on kirjattu, että Suomen on oltava hiilineutraali viimeistään vuonna 2035. Suuret kaupungit aikovat saavuttaa tavoitteen jo tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Molemmat tavoitteet ovat äärimmäisen kunnianhimoisia ja vaikeita saavuttaa. Niitä ei lähestytä lineaarisesti, vaikka trendi on oikean suuntainen.

Ilmastokriisi ratkaistaan suurissa kaupungeissa ja asutuskeskuksissa – siellä missä ovat suurimmat volyymit ja parhaat edellytykset mahdollisimman vähähiilisiin ratkaisuihin ja elämäntapaan. Luontokadon pysäyttämisen painopisteen on taas oltava muualla kuin urbaanissa ympäristössä.

Suurimmaksi esteeksi matkallamme kohti hiilineutraaliutta ja -negatiivisuutta on osoittautumassa liikenteen päästöt. Vaikka ratkaisun avaimet ovat niillä alueilla, joissa väestötiheys on suurin, tulisi jokaisella suomalaisella olla realistinen mahdollisuus osallistua halutessaan päästöjen vähentämiseen. Mikä olisi parempi kannustin suomalaiselle kuin raha, jos muoviämpäriä ei lasketa. ”Pankkitilille ilmestyy rahaa” -periaatetta uskottavampaa olisi kohtuullinen verokohtelu.

Suomalaisten autojen keski-ikä on yli 13 vuotta ja jokainen auto  on käytössä keskimäärin 22 vuotta. Se tarkoittaa, että vaikka polttomoottoriautojen myynti lopetettaisiin tänään, niitä olisi Suomen liikenteessä vielä hyvinkin vuonna 2045. Siis kymmenen vuotta maamme hiilineutraalisuustavoitteen jälkeen. Siksi tavoitteen saavuttamista ei ratkaista vain uusien autojen myynnillä; on löydettävä ratkaisuja myös jo ostettujen autojen päästöjen vähentämiseen. 

Täyssähköautojen osuus henkilöautokannastamme oli viime vuoden lopussa vain kolme prosenttia. Vaikka sähköautojen määrä kasvaa ilahduttavasti, vielä tänäkin vuonna ensirekisteröidyistä autoista lähes 72 prosenttia on edelleen ollut polttomoottorilla varustettuja. Tämä osoittaa, että henkilöautojen käyttövoimasiirtymä ei tule tapahtumaan itsestään määräaikaan mennessä.

Hallitusohjelman mukaan periaatteena on vähentää päästöjä ja öljyriippuvuutta mahdollisimman edullisin keinoin. Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys osoitti, että polttomoottoriautojen muuntotuki on erittäin kustannustehokas liikenteen päästövähennystoimi, vaikka se ei volyymiltaan ole vielä suuri. Siitä huolimatta, että hallitusohjelmaan on kirjattu fossiilisia polttoaineita käyttävien henkilöautojen konvertoinnin helpottaminen, siihen kytkeytyvä tuki päätettiin lakkauttaa tänä vuonna.

Koska muuntotuesta luovutaan, tulee kustannustehokkaita päästövähennyskeinoja ja huoltovarmuutta parantaa verotuksen keinoin tavalla, joka kannustaa päästövähennyksiin teknologianeutraalisti. E85 on polttoainesekoitus, jossa enintään 85 prosenttia on alkoholia, joka voidaan tuottaa uusiutuvana energiana, ja vähintään 15 prosenttia bensiiniä. Suomessa E85:n valmistevero on 40–50 senttiä litralta, kun esimerkiksi Ranskassa se on vain 12 senttiä. Ranskan valmisteveromallilla kyseinen polttoaine maksaisi Suomessa alle euron litralta.

Kun liikenteen verotusta uudistetaan, tulee yhtenä ajurina olla se, että verotuksella kannustetaan päästövähennyksiin teknologianeutraalisti. Päästöillä tulisi olla sama hinta ja päästövähennyksillä sama verokohtelu riippumatta siitä, millä teknologioilla ne tuotetaan. Kun päästöt vähenevät, myös ajoneuvoon ja sen käyttövoimaan vaikuttavan verotuksen tulee laskea.

Julkaistu Verkkouutisissa 17.10.2024


Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.