Kampanjakierroksen tiimellyksessä pudotin 13-vuotiaan poikani valtavine varustekasseineen tänään Hakametsän jäähallin parkkipaikalle. Pitkätukka lähti joukkueensa mukana Prahaan jääkiekkoturnaukseen. Kaksi lentoa, kolme maalivahtia, neljä ottelua, viisi päivää ja tuhat euroa. Jokainen maalivahti pelaa 1-2 ottelua. Euroissa laskettuna pojan otteluille tulee hintaa.

Elämyksiä ei kuitenkaan voi mitata pelkästään rahassa. Kun turnaukseen osallistumista oman pojan osalta mietittiin, pidin elämyksellistä näkökulmaan urheilullista lähtökohtaa merkittävämpänä. Vuodet ympäri 5-6 kertaa viikossa harjoitteleva on ansainnut lomankin. Monen vanhemman mukanaolosta huolimatta – tai osittain sen vuoksi – teinipoikien reissuissa tyhmyydellä on tapana tiivistyä. Odelle annoin ohjeeksi pitää hauskaa ja nauttia reissusta. Alkoholin tai tupakkatuotteiden kokeilusta lupasin leikata pitkänä aaltoilevan tukan isän mallin mukaan virtaviivaisen kaljuksi.

Tiukan tavoitteellisenkin harrastustoiminnan on ensisijaisesti tarjottava onnistumisia, elämyksiä ja yhteishenkeä. Yhdessä ne ovat moottori, joka motivoi jatkamaan oravanpyörässä kaudesta toiseen – silloinkin, kun unelma ammattilaisurasta ei ole kirkkaana tai käsien ulottuvilla. Tietääkseni muutamien vuosien takainen jääkiekon harrastajamäärän merkittävä lasku on saatu pysäytettyä. Vaikkei harrastajamäärän vähenemiseen varmasti löydy yhtä selittävää tekijää, harrastuksen kalleus lienee yksi selittävä tekijä. Toivottavasti varallisuus ei ole jatkossa liian merkittävin tekijä lajivalinnassa. Se ei tekisi hyvää huikean hienolle lajille, mutta sen vaara on olemassa.