Kampanjakierroksen tiimellyksessä pudotin 13-vuotiaan poikani valtavine varustekasseineen tänään Hakametsän jäähallin parkkipaikalle. Pitkätukka lähti joukkueensa mukana Prahaan jääkiekkoturnaukseen. Kaksi lentoa, kolme maalivahtia, neljä ottelua, viisi päivää ja tuhat euroa. Jokainen maalivahti pelaa 1-2 ottelua. Euroissa laskettuna pojan otteluille tulee hintaa.

Elämyksiä ei kuitenkaan voi mitata pelkästään rahassa. Kun turnaukseen osallistumista oman pojan osalta mietittiin, pidin elämyksellistä näkökulmaan urheilullista lähtökohtaa merkittävämpänä. Vuodet ympäri 5-6 kertaa viikossa harjoitteleva on ansainnut lomankin. Monen vanhemman mukanaolosta huolimatta – tai osittain sen vuoksi – teinipoikien reissuissa tyhmyydellä on tapana tiivistyä. Odelle annoin ohjeeksi pitää hauskaa ja nauttia reissusta. Alkoholin tai tupakkatuotteiden kokeilusta lupasin leikata pitkänä aaltoilevan tukan isän mallin mukaan virtaviivaisen kaljuksi.

Tiukan tavoitteellisenkin harrastustoiminnan on ensisijaisesti tarjottava onnistumisia, elämyksiä ja yhteishenkeä. Yhdessä ne ovat moottori, joka motivoi jatkamaan oravanpyörässä kaudesta toiseen – silloinkin, kun unelma ammattilaisurasta ei ole kirkkaana tai käsien ulottuvilla. Tietääkseni muutamien vuosien takainen jääkiekon harrastajamäärän merkittävä lasku on saatu pysäytettyä. Vaikkei harrastajamäärän vähenemiseen varmasti löydy yhtä selittävää tekijää, harrastuksen kalleus lienee yksi selittävä tekijä. Toivottavasti varallisuus ei ole jatkossa liian merkittävin tekijä lajivalinnassa. Se ei tekisi hyvää huikean hienolle lajille, mutta sen vaara on olemassa.


Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *