Lausahdus kritiikin kestämisestä on muistutus itselleni, mutta myös kannustus kollegoille sekä muille kanssaeläjille. Emme ole täällä yksin ja siksi pienemmät tai suuremmat konfliktit ovat osa elämää. Arkipäivää.
Kaikkien julkisessa tehtävässä toimivien on kestettävä kritiikkiä, mutta erityisesti politiikassa mukana olevien. Poliitikkoa ja tämän toimintaa arvioidaan ja arvostellaan puolueen sisällä, toisten puolueiden (edustajien) toimesta ja median taholta – tuskin kotonakaan vain taputetaan iloisesti, jos on aktiivinen toimija.
Politiikka on sekä valtataistelua että yhteisten asioiden hoitamista. Olen elämäni aikana antanut vain yhden konkreettisen vaalilupauksen, mutta muuten olen pitäytynyt siinä, että ”asetan yhteisen edun oman etuni edelle”.
Sinällään en usko, että olisi mitään yleistä yhteistä etua perustuslakiin kirjattujen perusoikeuksien lisäksi. Ensisijainen pyrkimykseni ei ole pönkittää omaa asemaani, vaan pyrkiä luomaan ihmisille parempaa toimintaympäristöä itselleni tärkeiden arvojen ja toimintaperiaatteiden pohjalta. Jos arvoni ja toimintatapani eivät miellytä äänestäjäkuntaani, heidän tulisi äänestää jotain toista. Get over it. Ei kun siis: That’s it.
Demokratia, valtiollinen riippumattomuus ja koskemattomuus, vallan kolmijako, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, yksilönvapaus, uskonnonvapaus, lehdistönvapaus, sananvapaus jne. ovat sellaisia asioita, joista kiinni pitäminen on kiistatta yhteinen etu. Niiden jälkeen tuleekin sellainen määrä eri intressiryhmiä, että on vaikea puhua enää yleisestä ja yhteisestä edusta.
Siksi koen tärkeäksi, että toimin mahdollisimman avoimesti. Että toimin niin, että mahdolliset äänestäjäni tietävät arvoni, miten ajattelen ja millainen persoona ylipäätään nahkani alle kätkeytyy. Se vaatii toisinaan sinnikästä perustelua, väittelyä, toisten haastamista ja jopa pientä hulluttelua vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Asetan itseni alttiiksi kritiikille. Asettautuminen kritiikille alttiiksi on keino kehittää itseään, ajatteluaan ja toimintaansa.
Tämä koskee yleisesti sekä ihmisiä että organisaatioita. Joka ei kestä kritiikkiä tai halua ottaa sitä vastaan, ei kehity.
Koen, että minun on myös helpompi elää itseni ja muiden kanssa, kun en vedä mitään roolia. Tai oikeastaan vedän, mutta en vain yhtä. Ymmärrän, että eri tilanteissa on toimittava eri tavoin. En ole kotona tai kaveriporukassa apulaispormestari. Tai valtuustossa isä. Tai no. Ehkä joskus, mutta ei ne lapset siellä valtuustossa ymmärrä. 
Koska en voi koskaan miellyttää kaikkia, on tärkeää, että perustelen ratkaisuni. Silloin niilläkin, jotka ovat kanssani eri mieltä, on mahdollisuus ymmärtää ja parhaassa tapauksessa jopa hyväksyä itselleen epämiellyttävä lopputulos. Sellainen hälventää tunnetta mielivallasta.
Olen vuodesta 2002 toistellut, että inhoan tittelin taakse piiloutumista. Tittelin taakse piiloutuminen on raukkamaista ja kertoo pelkuruudesta. Asiat on aina kyettävä perustelemaan.
Kerran olin väärässä, tein virheen. Nostin heti käteni ilmaan sen merkiksi. 
Suuressa organisaatiossa tai isossa porukassa äänensä saavat kuuluviin tyypillisesti röyhkeimmät, hankalimmat ja kovaäänisimmät, mutta myös sitkeimmät. Siksi osaan olla myös kova ja periksiantamaton. Äänen lisäksi on hyvä kuunnella järkeä.
Katsele yllä olevan linkin kautta Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä työsuojeluvaltuutettuna toimivan ja Ylöjärvellä kuntavaaliehdokkaana olevan Iikka Jäntin kanssa käymäni keskustelu.
Suurten organisaatioiden tulisi kirjoittaa auki se, miten yksilöillä on niissä mahdollisuus vaikuttaa sisältöihin ja toimintaan. Ennen kaikkea organisaatioiden tulisi noudattaa omia, itse luomiaan ohjeita ja periaatteita. Sellaisen kuvittelisi olevan itsestään selvää, mutta eipä ole.
Facebookissa 6.6.2021
0 kommenttia