bit.ly/AleksiIikka

Lausahdus kritiikin kestämisestä on muistutus itselleni, mutta myös kannustus kollegoille sekä muille kanssaeläjille. Emme ole täällä yksin ja siksi pienemmät tai suuremmat konfliktit ovat osa elämää. Arkipäivää.

Kaikkien julkisessa tehtävässä toimivien on kestettävä kritiikkiä, mutta erityisesti politiikassa mukana olevien. Poliitikkoa ja tämän toimintaa arvioidaan ja arvostellaan puolueen sisällä, toisten puolueiden (edustajien) toimesta ja median taholta – tuskin kotonakaan vain taputetaan iloisesti, jos on aktiivinen toimija.

Politiikka on sekä valtataistelua että yhteisten asioiden hoitamista. Olen elämäni aikana antanut vain yhden konkreettisen vaalilupauksen, mutta muuten olen pitäytynyt siinä, että ”asetan yhteisen edun oman etuni edelle”.

Sinällään en usko, että olisi mitään yleistä yhteistä etua perustuslakiin kirjattujen perusoikeuksien lisäksi. Ensisijainen pyrkimykseni ei ole pönkittää omaa asemaani, vaan pyrkiä luomaan ihmisille parempaa toimintaympäristöä itselleni tärkeiden arvojen ja toimintaperiaatteiden pohjalta. Jos arvoni ja toimintatapani eivät miellytä äänestäjäkuntaani, heidän tulisi äänestää jotain toista. Get over it. Ei kun siis: That’s it.

Demokratia, valtiollinen riippumattomuus ja koskemattomuus, vallan kolmijako, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, yksilönvapaus, uskonnonvapaus, lehdistönvapaus, sananvapaus jne. ovat sellaisia asioita, joista kiinni pitäminen on kiistatta yhteinen etu. Niiden jälkeen tuleekin sellainen määrä eri intressiryhmiä, että on vaikea puhua enää yleisestä ja yhteisestä edusta.

Siksi koen tärkeäksi, että toimin mahdollisimman avoimesti. Että toimin niin, että mahdolliset äänestäjäni tietävät arvoni, miten ajattelen ja millainen persoona ylipäätään nahkani alle kätkeytyy. Se vaatii toisinaan sinnikästä perustelua, väittelyä, toisten haastamista ja jopa pientä hulluttelua vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Asetan itseni alttiiksi kritiikille. Asettautuminen kritiikille alttiiksi on keino kehittää itseään, ajatteluaan ja toimintaansa.

Tämä koskee yleisesti sekä ihmisiä että organisaatioita. Joka ei kestä kritiikkiä tai halua ottaa sitä vastaan, ei kehity.

Koen, että minun on myös helpompi elää itseni ja muiden kanssa, kun en vedä mitään roolia. Tai oikeastaan vedän, mutta en vain yhtä. Ymmärrän, että eri tilanteissa on toimittava eri tavoin. En ole kotona tai kaveriporukassa apulaispormestari. Tai valtuustossa isä. Tai no. Ehkä joskus, mutta ei ne lapset siellä valtuustossa ymmärrä. 🙄

Koska en voi koskaan miellyttää kaikkia, on tärkeää, että perustelen ratkaisuni. Silloin niilläkin, jotka ovat kanssani eri mieltä, on mahdollisuus ymmärtää ja parhaassa tapauksessa jopa hyväksyä itselleen epämiellyttävä lopputulos. Sellainen hälventää tunnetta mielivallasta.

Olen vuodesta 2002 toistellut, että inhoan tittelin taakse piiloutumista. Tittelin taakse piiloutuminen on raukkamaista ja kertoo pelkuruudesta. Asiat on aina kyettävä perustelemaan.

Kerran olin väärässä, tein virheen. Nostin heti käteni ilmaan sen merkiksi. 😎

Suuressa organisaatiossa tai isossa porukassa äänensä saavat kuuluviin tyypillisesti röyhkeimmät, hankalimmat ja kovaäänisimmät, mutta myös sitkeimmät. Siksi osaan olla myös kova ja periksiantamaton. Äänen lisäksi on hyvä kuunnella järkeä.

Katsele yllä olevan linkin kautta Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä työsuojeluvaltuutettuna toimivan ja Ylöjärvellä kuntavaaliehdokkaana olevan Iikka Jäntin kanssa käymäni keskustelu.

Suurten organisaatioiden tulisi kirjoittaa auki se, miten yksilöillä on niissä mahdollisuus vaikuttaa sisältöihin ja toimintaan. Ennen kaikkea organisaatioiden tulisi noudattaa omia, itse luomiaan ohjeita ja periaatteita. Sellaisen kuvittelisi olevan itsestään selvää, mutta eipä ole.

Facebookissa 6.6.2021

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *