bit.ly/AleksiJaElina

Kokoomus on sivistys- ja kykypuolue. Sen menestys tai suosio ei perustu henkilökulttiin. Monen mielestä kokoomus oli varmuudella menettämässä suurimman puolueen asemansa Helsingissä, kun istuva pormestari Jan Vapaavuori ilmoitti, ettei asetu enää ehdolle. Ja uudestaan silloin, kun Kirsi Piha vetäytyi leikistä. Ehei, kokoomus on kykypuolue.

Uudistumiskyvyllä ja uudistumisella on jopa itseisarvo. Eräs liian pitkän linjan vaikuttaja moitti minulle taannoin sitä, että kokoomus ei ole enää se puolue, johon hän aikoinaan liittyi. Totesin, että luojan kiitos, että näin on. Yhteiskunta muuttuu, joten onhan se nyt kumma, jos puolueet eivät muutu mukana.

Kaukaa ei tarvitse etsiä sellaisia puolueita, jotka elävät ikuista 70-lukua tai poliitikkoja, jotka eivät ole päässeet eteenpäin vuodesta 1918, vaikkeivät edes eläneet silloin.

Historia on tunnettava, jotta siitä voi oppia ja jotta voi ymmärtää nykyisyyttä. Historia on tunnettava, mutta siihen ei saa jäädä kiinni. On kyettävä katsomaan tulevaisuuteen ja uskallettava tehdä sellaisia päätöksiä, joilla tulevaisuus ei olisi nykyistä huonompi. Päätöksiä, jotka eivät välttämättä juuri nyt miellytä kaikkia.

Kokoomus on tulevaisuuspuolue, joka on sitoutunut tekemään maltillista oikeistolaista politiikkaa. Vaikka puolue on muuttunut, sen perusarvot eivät. Oikeistolainen politiikka lähtee yksilöstä. Yksilön oikeuksista, mahdollisuuksista ja velvollisuuksista. Järjestelmä on yksilöä varten eikä yksilö järjestelmää. Yksilö on ensisijaisesti vastuussa itsestään ja läheisistään. Yksilö on vapaa ja sen oikeuksia on rajoitettava vain sen verran, kuin järjestelmän toimivuuden ja muiden oikeuksien turvaamisen kannalta on välttämätöntä.

Hyvinvointi lähtee yksilöstä. Ei valtion ja kuntien velvollisuus ole tehdä ihmisistä onnellisia. Valtion tehtävä on antaa yksilöille mahdollisuus tehdä itsestään onnellisia. Ja meidän kaikkien on huolehdittava niistä, jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään. Ketään ei tule ensisijaisesti tyrkätä valtion syliin. Vain viime kädessä.

Katsele maaliskuussa pidetyn Facebook-liven tallenne. Keskustelemme Elina Valtosen kanssa oikeistolaisen ja vasemmistolaisen politiikan eroista. Viitekehyksemme on oikeistolainen, koska emme kumpikaan edusta vasemmistoa.

Facebookissa 30.5.2021

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *