bit.ly/AleksiAnneMari

Kun olin niin nuori, että asuin vielä vanhempieni luona, tapahtui toisinaan sellaista, että istuimme illan päätteeksi eli alkuyöstä vielä keittiön pöydän ääressä eri asioita ruotien ja toisillemme naureskellen. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun joukossa oli myös kavereita. Toisinaan äiti, ellei ollut mennyt jo nukkumaan. Jos oli, pikkutunneilla saattoi kuulua olohuoneen takaa makuuhuoneesta kehotus mennä jo nukkumaan tai vähintään olla hiljempaa.

Tuohon aikaan toki sattui kaikenlaista, vaarallisiakin juttuja, mutta mitään pahaa emme koskaan varsinaisesti tehneet. Ja reissujamme jouduimme toisinaan tiukastikin perustelemaan. Tarvitsimmehan touhuillemme myös sponsoreita. Jokin videotallenekin väittelyistä takuulla löytyy. Miksi juuri nyt, yhtäkkiä lauantai-iltana olisi muka tärkeä lähteä ajelemaan Keski-Suomeen? No, olihan se! 😅

Puhuttiin suoraan ja kestettiin pilkkaa. Suoraan puhuminen jäi veriin. Mutta myös se, että hienotunteisuudellakin on suuri arvo. Hymistelemällä voi saada hetken hyvänolontunteen muillekin, mutta eipä paljon muuta. Jos haluaa saada jotain aikaan, on puhuttava siitä, mistä on puhuttava, eikä jostain muusta.

Joskus joku on luullut, että riidellään, vaikka on vain keskusteltu. Se, että toimintaasi arvostellaan, ei oikopäätä tarkoita, että sinua ei arvostettaisi.

Luulen, että kaupunkiympäristön palvelualueen apulaispormestaria olisi ryöpytetty tälläkin valtuustokaudella siitä huolimatta, vaikka hänen nimensä ei olisi ollut Aleksi Jäntti. Vaikka tehtävä on vetänyt aggressiota puoleensa, se on toiminut myös kilpenä. Asiat pitää osata erottaa henkilöistä.

Kuuntele keskustelumme Anne-Mari Jussilan kanssa. Olemme molemmat ”tunnettuja” siitä, että nostamme herkästi kissan pöydälle, jos koemme sen tarpeelliseksi.

Ei ole sellaista rahasummaa, jolla kaikki saadaan terveiksi ja onnellisiksi. Jatkuva resurssien lisääminen julkisiin palveluihin ja verojen korottaminen ovat vasemmistolainen harha tai vähintäänkin käsien pesua ja oman paremmuudentunnon pönkittämistä.Samaan aikaan, kun parissa vuosikymmenessä olemme kasvattaneet sosiaali- ja terveysmenojamme noin 55 miljardista yli 90 miljardiin eli noin 60 %, pahoinvointimme on monilta osin lisääntynyt. Olemme tehneet siis jotain väärin.

Ongelmamme eivät ratkea syytämällä sosiaali- ja terveyspalveluihin rahaa entistä enemmän. Kuten eivät tule ratkeamaan koulupudokkuuteen liittyvät asiat maksuttomalla toisella asteella ja oppivelvollisuusiän pidennyksellä.

Meidän on keskityttävä entistä enemmän tekemään oikeita asioita oikein. Ihanien, maailmaa ja asettajien itsetuntoa syleilevien tavoitteiden sijaan meidän on tehtävä päätöksiä, joilla tavoitteet on oikeasti mahdollista saavuttaa ja mitattava tarkasti toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Facebook 7.6.2021

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *