bit.ly/AleksiTommi

Vaikka urheilisi tai hoitaisi asioita tosissaan, kumpaakaan ei tarvitse tehdä tosikkomaisesti, hampaat irvessä.

Olen pidättänyt itselläni oikeuden turvautua huumoriin lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Lähes yhtä usein huumorini pohjavire on positiivinen. Toivottavasti ei koskaan pahansuopa.

Olen tietyissä tilanteissa ja asioissa temperamenttinen, mutta suuttumustani on todella vaikea saada pintaan vaikkapa niin, että äityisin rähjäämään. Kun niin on käynyt, olen hämmästynyt itsekin. Mitä tulistuneempi olen, sitä suuremmaksi sarkasmin osuus huumorissani kasvaa.

Eräs entinen lähin suoranainen alaiseni antoi minulle kerran kehityskeskustelussamme palautteen, että voisin välillä myös käyttää äänijänteitäni, koska juuri ne henkilöt eivät tajua sarkasmiani, joiden pitäisi. Luotin siihen, että työkaverit kyllä kertovat vähintään jälkikäteen.

Huumori ei ole koskaan estänyt minua puhumasta asioista suoraan. Päinvastoin, joskus oikeanlaisella huumorilla höystettynä vaikeastakin asiasta on helpompi aloittaa keskustelu. Ei koskaan niin paljon huumoria, ettei jotain tottakin. Huumori on myös hyvä tapa tutustua ihmiseen. Usein näkee heti, mikä uppoaa ja milloin lähestytään sitä pistettä, että kyseessä ei ole enää kaverin mielestä huumori.

Huumori ja heraldiikka ovat herkkiä lajeja. Tarkkana saa olla, ja välillä tulee piirrettyä väärä viiva. Katsele minun ja Tommi Evilän keskustelu Facebook live -tallenteena.

Tommi korostaa useampaan kertaan kommunikaation, dialogin, keskustelun merkitystä. Jotta voimme ymmärtää toisiamme, vuoropuhelun on toimittava.Kuten urheilussa, myös politiikassa yhteisen tavoitteen asettaminen on tärkeää. Tavoitteeseen ei ole vain yhtä tietä, mikä jokaisen on hyvä tiedostaa muuallakin kuin politiikassa. Jopa yksilöurheilijan on menestyäkseen kyettävä joukkuepeliin vähintään oman taustatiiminsä kanssa.

Politiikassa tällaista voisi kutsua vaikkapa sosiaalisen tai poliittisen pääomansa kartuttamiseksi.

Facebookissa 2.6.2021

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *