Ikää on kertynyt jo sen verran, että silloin tällöin (lähes aina) vanhat ajat putkahtavat mieleen. Ikää on kertynyt kuitenkin vasta sen verran, että Kekkosen aikoihin saakka ei tarvitse mennä.

Toimiessani puolustusvoimien palveluksessa tehtäviini kuului mm. erilaisten marssien järjestäminen. Toisinaan ”syytä epäillä” -kynnykseni ylittyi sen suhteen, olivatko kaikki vaikkapa jalkamarssille lähtevät motivoituneita taivaltamaan koko suunnitellun matkan. Saatoin joskus lähdössä ilmoittaa, että myös kynnykseni epäillä lämpöuupumusta marssinaikaisissa väsymis-, sairastumis- ja loukkaantumistapauksissa on hyvin matalalla.

Ainakin tuohon aikaan varomääräysten mukaan potilaalta oli mitattava rektaalilämpö, jos epäiltiin lämpöuupumusta. Koskaan ei tarvinnut rektaalimittaria käyttää, vaikka kaikki tiesivät, että sellainen kulkee mukana. Jokainen osasi toiminnan marssin aikana niin kylmissä kuin lämpimissä olosuhteissa. 😎

Kiina jo toteutti samanlaista filosofiaa ulkomailta saapuvien koronatestaukseen. Toimisiko se Suomenkin rajoilla? Jos kaikilta lähteviltä ja saapuvilta mitattaisiin automaattisesti varotoimena rektaalilämpö, lisäisikö se matkan välttämättömyyden harkintaa? Uskon niin. 🤔

Toki joukkoon saattaisi mahtua niitäkin hurjastelijoita, jotka hyppisivät rajaviivan yli edestakaisin silkasta riemusta, mutta uskon, että systeemi kestäisi sellaisen touhuilun. Aina löytyy niitä, jotka käyttävät järjestelmää hyväkseen. 🙄

Facebookissa 13.3.2021

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *