Osallistuin viime syksynä SAK:n järjestämään Painava syy -kiertueen paneeliin. Keskustelun tuoksinassa minulle heristettiin, että poliittiset lakot eivät ole nyky-Suomessa kestäneet yli 24 tuntia. Totesin, että sittenhän niiden rajaaminen lailla ei ole ongelma.

Kuten nyt kuitenkin huomaamme, poliittisten lakkojen rajaaminen korkeintaan vuorokauden pituiseksi on monelta kantilta erittäin perusteltua: ne kohdistuvat hallituksen sijaan viattomiin yrityksiin, aiheuttavat kansantaloudelle suurta vahinkoa sekä yhteiskuntaamme epävakautta. Elämme globaalissa kilpailussa ja meidän on pidettävä toimintaympäristöstämme mahdollisimman vakaana, mikäli haluamme kansainvälisiä investointeja.

Vakaus ja ennustettavuus ovat eräitä keskeisimpiä tekijöitä, kun yritykset pohtivat toimintojensa sijoittamista eri maihin.

Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen suurimmaksi ongelmaksi on tullut se, ettei se ole kyennyt muuttumaan yhteiskunnan mukana. Koko kuluva vuosituhat on tiedetty, että Suomen työmarkkinoiden uudistaminen on välttämätöntä. Vastuuta uudistamisesta on jaettu työmarkkinajärjestöille, mutta tulokset ovat olleet kuin keskustan vastaus hallitustunnusteluihin, tyhjää täynnä.

Uudistumiskyvyttömyyden seurauksena tarjotaan vain menneisyyttä. Sama vaivaa Venäjää. Koska ei ole tarjota tulevaisuudennäkymiä, ripustaudutaan menneen ajan suuruuteen.

On totta, että poliittisten lakkojen avulla on saavutettu kahdeksan tunnin työpäivä sekä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Se tapahtui tsaarin aikaan ollessamme osa Venäjää. Tänään elämme vapaassa demokratiassa ja menettelytapojen on oltava ajanmukaisia.

Vaikka historiassa suuria asioita on saavutettu ihmisiä tappamalla ja orjuuttamalla, niiden esimerkki ei kelpaa nykypäivään – eikä voi olla meidän tapamme toimia.

Eduskunnassa hiertää myös lakiesitys, jossa laittomaan työtaisteluun osallistuvalle määrättäisiin 200 euron seuraamusmaksu. Vahingossa kukaan ei kuitenkaan voi laittomaan lakkoon osallistua. Seuraamusmaksu voidaan määrätä vain, jos lakko on tuomittu laittomaksi työtuomioistuimessa, mutta siitä huolimatta joku hyväkäs siihen vielä osallistuu.

Oppositiolta voi perustellusti kysyä, mistä muista laittomuuksista ei tulisi määrätä rangaistusta?

Julkaistu Tamperelaisessa 13.3.2024

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *