bit.ly/AleksiNuoret

Tamperelaisista suurimman ikäryhmän muodostavat 24-vuotiaat eli kaupunkilaisista heitä on kaikkein eniten. Joka kuudes kaupungin asukkaista on opiskelija.

Tampere on suomen halutuin opiskelijakaupunki. Opiskelijat ovat kiinteä osa kaupunkikuvaa ja valtaavat suurimpien tapahtumiensa aikaan koko ydinkeskustan. Kukapa ei tietäisi Hämeenkadun approa tai olisi kuullut akateemisen kyykän MM-kilpailuista.

Vaikka opiskeluikäiset ovat valtava ryhmä, kärsimme valmistuneiden ja työelämän alkutaipaleella olevien ikäryhmässä eli 25-34-vuotiaissa muuttotappiota pääkaupunkiseudulle ja naapurikuntiin. Tähän tulee jatkossa kyetä vastaamaan esimerkiksi asuntopolitiikalla.

Pandemian myötä asiantuntijoiden työ on yhä harvemmin paikka. Se saattaa helpottaa Tampereen tilannetta nuorten osaajien menettämisen osalta, mutta silti meidän tulee houkutella yhä enemmän vaikkapa yritysten pääkonttoreita kaupunkiin. Korkeakouluopiskelijat ovat usein kunnianhimoisia ja pääkonttorit verkostoineen mahdollistavat uralla etenemisen.

Katso yllä olevasta linkistä, kuinka Ea-Maria, Matias ja Valtteri pohtivat kanssani Tampereen markkina-asemaa nuorten keskuudessa. Myös harrastusten, kotiolojen ja kasvatuksen merkitys myöhempään elämään on agendallamme.

Nuoret ostivat väitteeni, jonka mukaan kasvattajan tärkein tehtävä on parantaa lapsen ja nuoren – jopa aikuisen – resilienssiä opettamalla tämä kestämään pettymyksiä. Selvillä rajoilla ja kasvattajan johtamalla kasvuympäristöllä luodaan kehys, jossa kasvavan ei tarvitse, eikä hän edes saa, päättää kaikkea. Näin pettymysten sieto kasvaa.

Toisaalta elämän tuodessa takaiskuja kasvattajan tehtävänä on tukea, kannustaa ja jopa kantaa vaikeimman yli sekä osoittaa, että elämä jatkuu iskuista huolimatta. Yhden oven sulkeutuessa aukeaa usein toinen, eikä mikään välttämättä koskaan sulkeudu lopullisesti.

Ennen kaikkea: sosiaalinen media on suurelta osin valetta, ja on ihan normaalia, että välillä ahdistaa tai on riittämätön olo. Kenenkään ahdistus ei saa kuitenkaan olla jatkuvaa.

Facebookissa 3.6.2021

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *