Elokuun lopun Ukraina-matkaamme sisältyi kahden päivän virallinen osuus osana suurempaa eurooppalaista delegaatiota. Sunnuntaina 24.8. juhlistimme maan itsenäisyyspäivää keskusteluin esimerkiksi Ukrainan parlamentin, Verkhovna Radan, puheenjohtajan, useiden valiokuntien puheenjohtajien ja Suomi-ystävyysryhmän edustajien kanssa.
Maanantai 25.8. käynnistyi kansallisella rukousaamiaisella, jossa rinta rinnan esiintyivät niin ortodoksiset, katoliset ja protestanttiset kirkonmiehet kuin rabbi ja imaamikin. Arvovaltaisimpina puhujina olivat presidentti Zelenskyi ja Trumpin erityisedustaja Kellogg. Päivä jatkui ministereiden tapaamisilla ja päättyi pyöreän pöydän keskusteluun presidentti Volodomyr Zelenskyin kanssa.
Matkan jälkeen tapasimme viime viikolla vielä Ukrainan Suomen suurlähettilään, jonka kanssa vedimme yhteen maan tilanteen ja odotukset länsimaiden suuntaan. Viime viikolla oli myös pysäyttävää nähdä uutiskuvissa ja -videoissa sama Ministereiden kabinetti -rakennus tulessa, jossa olimme käyneet keskusteluja pari viikkoa aiemmin. Onneksi ballistisen Iskander-ohjuksen taistelukärki ei räjähtänyt, vaan tulipalon aiheutti ohjuksen jäljellä ollut polttoaine.
Tapaamisten ja julkisuudessa olleiden tietojen ja keskusteluiden perusteella olen tullut seuraaviin johtopäätöksiin:
Venäjä tulee pakottaa neuvottelupöytään tulitauon ja rauhansopimuksen aikaansaamiseksi. Kuten Zelenskyi pilke silmäkulmassa esitti, hänelle ei ole väliä, ovatko neuvottelut bi- vai trilateraalisia. Mitkä tahansa lateraaliset keskustelut käyvät.
Lännen rohkeus riitti sotaan esimerkiksi Irakissa, Kosovossa ja Afganistanissa, mutta Ukrainassa sille lyötiin luu kurkkuun jo ennen kuin laajamittainen hyökkäys alkoi. Joe Biden ilmoitti hyvissä ajoin Venäjälle, että USA:n joukot eivät tule astumaan Ukrainan maaperälle. Jopa tehokkaiden aseiden toimittaminen on saanut länsimaiden puntit tutisemaan niin, että apu on ollut koko ajan riittämätöntä sodan voittamiseksi.
Pakotteiden toimeenpano on noudattanut tutun arkaa ja suhteellisen tehotonta linjaa. Venäjän sotateollisuuden tarvitsemia komponentteja on vuotanut lännestä suoraan tai kolmansien maiden kautta maahan. Samaan aikaan venäläistä energiaa on ostettu pelkästään EU-maihin esimerkiksi vuonna 2024 vähintään 35 miljardilla eurolla. Tiiviit energiapakotteet yhdistettynä Ukrainan öljynjalostamoihin ja satamiin tekemiin iskuihin toimisi tässä poliittisessa tilanteessa tehokkaimpana keinona saada Venäjä pokeripöydästä neuvottelupöytään.
Pakotteita tulisi edelleen kiristää ja tiivistää. Samaan aikaan Ukrainalle tulisi kyetä toimittamaan juuri niitä aseita, joita se tarvitsee. Suomenkin pitäisi pystyä näkemään omien lyhytaikaisten kansallisten etujen yli ja osallistuttava sellaisten aseiden ja asejärjestelmien hankintaan, jotka parhaiten palvelevat meidän puolustustamme – eli Ukrainan käymää sotaa. Puolustusvoimilla on edellytykset tukea Ukrainan taistelua nykyistä tehokkaammin, mutta poliittiset päätökset puuttuvat. Ministeriö haraa vastaan.
Venäjä pyrkii viivyttämään ja välttämään neuvottelut mahdollisimman pitkään, koska se kokee olevansa vahvoilla taistelukentällä ja siten neuvotteluiden lähtöasetelmien muokkaamisessa. Siltä varalta, että länsi jostain syystä ryhdistäytyy sen verran, että Venäjä taipuu tulitaukoon, pitää lännen turvatakuupaketin ja ”muiden järjestelyiden” olla valmiita. Todennäköisesti tulitauon aikaikkuna lävähtää nopeasti kiinni. Siinä välissä ei ole aikaa rakennella mitään, vaan joukot tulee lähettää suorittamaan niille ennakkoon määrättyä tehtävää, mikä se ikinä onkin.
Ukraina rakentaa palapeliä, jonka jokaisen palaisen on oltava pöydällä, kun tulitauko alkaa. Siksi Suomenkin on osallistuttava aktiivisesti paketin rakentamiseen ja ilmoitettava selkeästi, millaisen palasen se voi missäkin eri vaiheessa muodostaa. Kuulemieni keskustelujen perusteella en ole kovin toiveikas isänmaamme suhteen, vaikka nyt jos koskaan meidän tulisi osoittaa maksimaalista solidaarisuutta ja siviilirohkeutta.
Ukrainan asevoimat tulevat muodostamaan keskeisen osan Euroopan puolustuksesta tulevaisuudessa. Siksi sen toimintaedellytyksiä ei tule tieten tahtoen rajata tai vaikeuttaa. Jo nyt Ukraina voisi auttaa meitä monin tavoin esimerkiksi Venäjän Naton alueelle suorittamien droonioperaatioiden ennaltaehkäisyssä ja vastaiskujen toteuttamisessa. Sille tulisi vain antaa käyttöön tarvittavat asejärjestelmät ja toimivaltuudet.
”Niin-niin, mutta kun meitä pelottaa vallan vietävästi. Medvedev saattaa ”tviitata” jotain.” 🙄
Huh-huh! 😅
Ukrainan aseteollisuus ottaa paraikaa huimia harppauksia. Siksi myös yhteistyö ja yhteisyritykset kannattaa ottaa viimeistään nyt todesta. Kaikki integroituminen alkaa yhteistyöstä. Niin myös Ukrainan integroituminen länteen. Tiesitkö muuten että, Ukrainan tie Natoon alkoi samaan aikaan Suomen kanssa 1990-luvulla?
Seuraavassa jaksossa kerron, millaista on Kiovassa turistin silmin.
Julkaistu Facebookissa ja Instagramissa 15.9.2025
