Lainsäätäjäkollegoiden kanssa keskusteltuani minuun on hiipinyt epäilys, että ihan kaikki määräaikaista poikkeuslakia vastustavat eivät ole ymmärtäneet, millaisissa olosuhteissa lakia mahdollisesti käytettäisiin ja että lain yhtenä tarkoituksena on se, ettei sitä tarvitsisi käyttää.
Puolustusvoimat kouluttaa vuosittain tuhansia nuoria tappamaan kurinalaisesti ihmisiä. Siinäkin perusajatuksena on, että osaamisen ja ajanmukaisen aseistuksen yhdistelmällä luodaan niin uskottava pelote, että toinen valtio ei lähde kokeilemaan kykyä. Puolustusvoimat käyttää tappavaa voimaa vain tilanteissa, joissa maamme kansallinen turvallisuus ja suvereniteetti on vakavasti uhattuna.
Maailman muuttuessa perinteisen sodankäynnin rinnalle on tullut hybridisodankäynti, jonka keinovalikoima on loputon. Se voi ilmetä esimerkiksi ihmisten välineellistettynä maahantulona tai käyttöveden myrkyttämisenä. Meidän viranomaisillamme tulee vastaavasti olla keinovalikoimaa tällaistenkin uhkien torjumiseen.
Valmistelussa oleva rajalaki otettaisiin käyttöön vain määräajaksi tilanteessa, jossa kansallisen turvallisuuden on arvioitu olevan vakavasti uhattuna!
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suomalaistuomari Pauliine Koskelo on arvioinut tilannetta (IL 28.6.2024) mm. näin:
- […] kuinka voi olla mahdollista, että vieras valtio, vihamielinen valtio, saisi mielensä mukaan syöttää meidän ulkorajan yli keitä tahansa, paperittomia, tunnistamattomia ihmisiä, kuinka paljon tahansa.
- […] meidän pitäisi pysyä hereillä, silmät auki ja omakin pää käytössä. Uudet tilanteet vaativat uudenlaisia arviointeja. […]
- Siis kyllä minusta täytyy voida myöntää, että tämä kysymys on vakava, paitsi itse asian vuoksi, myös sen vuoksi, että tosiasia on se, että ihmisoikeustuomioistuinta ei ole koskaan pantu tällaista kysymystä pohtimaan. Siis tämä palautuskiellon tulkinta, jolla palautuskiellosta on tehty ehdottomampi, kuin mitä se Geneven sopimuksessa on, niin sehän on syntynyt aivan toisenlaisessa asiayhteydessä.
Julkaistu Facebookissa ja Instagramissa 29.6.2024
