Näihin päiviin saakka olen pitänyt yhtenä henkilökohtaisen elämäni ohjenuorana sitä, että tyhmä saa olla, mutta sitä ei kannata paljastaa muille. Samaa filosofiaa suosittelen pelkoon.
Suomella oli vuosikymmeniä aikaa hakea Naton jäsenyyttä, mutta eskalaation pelossa askel otettiin vasta, kun oli jo melkein liian myöhäistä. Eskalaation pelossa länsimaat eivät uskaltaneet Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen alussa toimittaa Ukrainalle raskasta aseistusta, kuten panssarivaunuja ja kauaskantoisia ohjuksia. Eskalaation pelossa Saksa ei ole vieläkään uskaltanut toimittaa Ukrainalle Taurus-risteilyohjuksia. Saksalle ja liittokansleri Olaf Scholzin pelolle on naurettu väheksyen ympäri Eurooppaa, Suomea myöten.
Suomi on painottanut, että Venäjälle on luotava mahdollisimman kova paine tulitauko- ja rauhanneuvotteluihin, ja heristellyt muille pontevasti sormeaan, jotta Eurooppa ottaisi viimeinkin vastuun omasta turvallisuudestaan.
Eurooppalaisessa keskustelussa Ukrainan rauhanprosessiin liittyen on väläytelty, että jossain vaiheessa saattaisi ehkä olla tarkoituksenmukaista lähettää eurooppalaisia kriisinhallintajoukkoja Ukrainaan. Mahdollisen kriisinhallintaoperaation tarkasta ajankohdasta tai luonteesta ei ole mitään tietoa. Silti Suomi on toistellut, että osallistumisemme tällaiseen operaatioon olisi kriisinhallintasotilaiden osalta korkeintaan vähäistä. Viestimme on ilmeisessä ristiriidassa sekä omien puheidemme että Suomen ja Euroopan strategisten tavoitteiden kanssa.
Omien puheidemme ja tavoitteiden kanssa paremmin linjassa oleva viesti kuuluisi, että tuemme resurssiemme ja kulloisenkin uhka-arvion puitteissa kaikkia niitä toimia, jotka tähtäävät tulitaukoon ja kestävään rauhaan Ukrainassa eli Euroopassa.
Laissa sotilaallisesta kriisinhallinnasta säädetään, että suomalaisia saa olla samaan aikaan operaatioissa ulkomailla korkeintaan 2 000. Se on alle 2,5 promillea 870 000 sotilaan kokonaisreservistämme. Ennen vanhaan Suomi ylpeili olevansa kriisinhallinnan suurvalta. Edelleen yritämme vakuuttaa itsellemme, ja varsinkin muille, että meillä on uskottava puolustus. Sellaista puolustusta on vaikea pitää uskottavana, joka ei kestä 1–2 promillen vahvuisen ja suhteellisen helposti liikuteltavan joukon lähettämistä ulkomaille määräajaksi.
Presidentti Sauli Niinistö sanoi useita vuosia sitten, että kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.
Venäläiseen ajatteluun ei kuulu sellainen, että Venäjä luopuisi itselleen kuuluvaksi katsomastaan vain, koska tsuhna on antanut periksi tai jättänyt jotain tekemättä. Venäjä ottaa sen, minkä se helposti saa, ja vaatii sitten lisää. Venäjä tekee sen, minkä katsoo tarpeelliseksi ja mihin se kuvittelee pystyvänsä. Sen toimintaa voi rajoittaa vain kyvyllä ja selvällä tahdolla toimia. Venäjän edessä pelon ja heikkouden osoitukset ovat eskalaatioita, voiman ja määrätietoisuuden osoittamiset de-eskalaatioita.
Suomi on lähettänyt historiansa aikana tuhansia aktiivisotilaita ja reserviläisiä kriisipesäkkeisiin maailman eri kolkkiin. Niissä kaikissa on ollut riski joutua konfliktiin ja useimmissa aseistetun joukon hyökkäyksen kohteeksi. Vaarallisimpana esimerkkinä lähihistoriasta toimii Afganistanin Nato-johtoinen ISAF-operaatio.
Päästyämme äskettäin puolustusliiton jäseneksi olisi oman etumme mukaista osoittaa liittolaisille parhaan kykymme mukaista sitoutumista ja solidaarisuutta varsinkin lähialueillamme. Pelko ei koskaan saa olla ratkaisujen keskeisin ajuri. Missään tapauksessa pelkoa ei ainakaan kannattaisi paljastaa muille.
Julkaistu Verkkouutisissa 31.3.2025
