bit.ly/AleksiHenna

Turvallisuus voidaan jakaa karkeasti ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen. Niiden rajan selväpiirteisyys hämärtyy ja ne sekoittuvat yhä enemmän toisiinsa maailman pienentyessä.

Ulkoista turvallisuutta on perinteisesti hoidettu ulko- ja turvallisuuspolitiikalla, diplomatialla ja sotilaallisella maanpuolustuksella. Sisäisen turvallisuuden avaintekijöitä ovat talouspolitiikka ja eri osa-alueista koostuva yhteiskuntapolitiikka, josta katukuvassa näkyvimpänä lienee yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpito poliisin toimesta.

Suomen turvallisuusympäristössä on tapahtunut paljon kehitystä huonompaan suuntaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lähtölaukaus nähtiin Georgiassa 2008, mutta käänteentekevintä oli Krimin miehitys ja Itä-Ukrainan valtaus Venäjän toimesta vuonna 2014. Viimeisimpänä voinee mainita kansainväliseen koronarokotepolitiikkaan liittyvät lieveilmiöt.

Paljon on puhuttu myös hybridivaikuttamisesta, jolla pyritään horjuttamaan muun muassa disinformaation, eli harhaanjohtavan tai väärän tiedon levittämisen keinoin toisen valtion yhteiskuntarauhaa tai vaikuttamaan esimerkiksi vaalien tulokseen.

Kunnilla on vahva rooli suomalaisten koulutus- ja sivistystyössä. Lehdistönvapauden ja valtioiden avoimen viestinnän lisäksi disinformaation ja sitä kautta hybridivaikuttamisen torjunnassa ratkaisevaa on kansalaisten koulutus- ja sivistystaso. Se, kuinka hyvin ihmiset tunnistavat selvästi väärän tiedon oikeasta.
Kyse on siis siitä, kuinka helppoa ihmisiä on huijata.

Katso yllä olevasta linkistä keskustelumme europarlamentaarikko Henna Virkkusen kanssa. Ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden kietoutuessa yhä enemmän toisiinsa myös kaupunkien rooli riskien minimoimisessa ja uhkien torjunnassa kasvaa.

Euroopan tasolla kaupungit tekevät paljon yhteistyötä, ja EU:n myötä kohtalomme on myös sidottu yhteen. Terveen talouden mahdollistama kannustava sosiaalipolitiikka auttaa pitämään kaikki kiinni yhteiskunnassa.

Jokaisella on tarve kuulua johonkin ja tulla hyväksytyksi. Pienin nimittäjä on perhe, mutta juurtuminen yhteiskuntaan voi tapahtua myös koulukavereiden, harrastusten tai työn kautta. Mitä vahvemmin tunnet kuuluvasi yhteiskunnan hyväksyttyihin rakenteisiin, sitä epätodennäköisempää on, että haet hyväksyntää rikollisjärjestöistä tai muista radikaaliryhmistä.

Yhden sukupolven menettämistä ei korjata seuraavalla. Yhden sukupolven laskua ei ole varaa maksattaa seuraavalla. Kyse on työstä pitkän tähtäimen tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta päätökset on kyettävä tekemään nyt.

Facebookissa 11.6.2021

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.