Tulevan hallituksen on pidettävä kiinni tavoitteesta tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Nyt tarvitaan riittäviä päätöksiä, jotta tavoite myös saavutetaan. Se on tärkeää niin ilmaston kuin talouden kannalta.

McKinseyn mukaan vihreän siirtymän edelläkävijänä Suomi voisi saada vuosikymmenen loppuun mennessä peräti 200 000 uutta työpaikkaa. Elinkeinoelämän tuore selvitys puolestaan arvioi, että siirtymä voisi tarjota Suomen teollisuudelle jopa 100 miljardin euron vientimahdollisuudet.

Esimerkiksi yksin vihreän teräksen tehdas Inkoossa merkitsisi Suomeen noin 4 miljardin euron investointia. Pohjanlahdelle kaavailtujen merituulipuistojen arvo voisi nousta jopa 10 miljardiin euroon.

Vihreä siirtymä merkitsee siis Suomelle investointeja, työpaikkoja ja tuloja. Se edellyttää kuitenkin päättäjiltä johdonmukaisuutta ja määrätietoisuutta.

Kestävien investointien viranomaiskäsittelyä pitää vauhdittaa ja virtaviivaistaa pysyvästi. Ydinenergialaki tulee päivittää niin, että se kohtelee erikokoisia reaktoreita tasapuolisesti – turvallisuudesta toki tinkimättä.

Ilmastolle haitallisia tukia pitää karsia. Samalla painopistettä kannattaa siirtää työn ja yrittämisen verottamisesta päästöjen ja kulutuksen verottamiseen.

Uuden teknologian mahdollisuuksiin päästöjen vähentämisessä pitää tarttua rohkeasti. Siksi tutkimuksen, kehityksen ja innovaatioiden rahoitus pitää nostaa neljään prosenttiin kansantulosta. 

Seuraavan hallituksen pitää myös laatia tasapainoinen hiilinielujen pelastuspaketti. Samalla pitää edistää teknisiä ratkaisuja sitoa hiiltä.

Suomesta on sekä mahdollista että välttämätöntä tehdä hiilineutraali. Pystymme kuitenkin kasvattamaan ilmastovaikutustamme parilla muullakin tavalla.

Ensinnäkin tavoitteeksi on syytä asettaa vähentää myös suomalaisten kulutuksesta aiheutuvia päästöjä maamme rajojen ulkopuolella, esimerkiksi Kiinassa. Toiseksi meidän pitää pyrkiä kasvattamaan Suomen hiilikädenjälkeä eli suomalaisten yritysten tarjoamien ratkaisujen myönteistä vaikutusta ilmastolle.

Siitä kiittävät niin ilmasto kuin talous.

Aleksi Jäntti

kaupunkiympäristön apulaispormestari, eduskuntavaaliehdokas (kok.)

Tampere

Oras Tynkkynen

ilmastotyön asiantuntija, kansanedustaja 2004–15, eduskuntavaaliehdokas (vihr.)

Tampere

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.