Suurvallan tunnistaa siitä, että kun on tarve tehdä jotain, se tekee. Pienvallan tunnistaa siitä, että se tekee minkä pystyy, jos tekee. Suomen tunnistaa siitä, että se kompuroi suurella itseluottamuksella pikkunäppäryyteensä. Onneksi ei ole vielä sentään kaatunut siihen.
Suomalaisten takertumisen lainsäädännön pilkkuihin ja taukoihin ymmärtää historian kautta. Koska meillä ei ole ollut voimaa toimia suurvallan tapaan parhaaksi arvioidulla tavalla, vahvuutemme tsaarin ja Neuvostoliiton mielivaltaa vastaan on tullut nimenomaan lakikirjan ja kansainvälisten sopimusten kautta kansan yhtenäisyyden ja taistelemisen lisäksi. Muun muassa EU- ja Nato-jäsenyydet ovat muuttaneet toimintaympäristöämme dramaattisesti suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Sen sijaan kulttuurin, ajattelutavan ja identiteetin muuttuminen on hidasta. Niin hidasta, että Suomi voi pahimmassa tapauksessa tukehduttaa itsensä pienvallan identiteettiin.
Maailmaa muuttuu, Eskoseni.
YK:n pakolaissopimus on yli 70 vuotta vanha ja siinä ajassa maailma on muuttunut paljon. Vuonna 1951 tuskin kukaan ajatteli, että jonkin maan kansallista turvallisuutta ja suvereniteettia uhattaisiin vakavasti käyttämällä ihmisiä aseena sekä houkuttelemalla ja työntämällä heitä pakolaisstatuksen suojissa rajojen yli – hyväksikäyttämällä nimenomaan kansainvälisiä sopimuksia.
Kun olin 16-vuotiaana vanhemmiltani salaa suorittamassa kevytmoottoripyöräkorttia, opin liikenteen teoriatunnilla yhden monista elämänviisauksistani. Opettaja nimittäin tähdensi, että on ihan sama, oletko oikeassa vai väärässä, mutta jos joudut moottoripyörällä kolariin, olet aina häviäjä. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin tarkkaavaisuus. Jos et halua hävitä, kannattaa tietyissä tilanteissa mieluummin luopua omista ja kyytiläisen oikeuksista, kuin joutua yliajetuksi.
Autokoulunopettajan viisautta olen noudattanut myös, kun olen pohtinut eduskunnan käsittelyssä olevaa rajaturvallisuuslakia, jota on kutsuttu myös käännytyslaiksi.
Perustuslakivaliokunnan, ei asiantuntijoiden, tehtävänä on antaa lausunto lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Valiokunnan mukaan rajaturvallisuuslaki voidaan säätää poikkeuslakina, kunhan siihen lisätään sääntelyä oikeusturvakeinoista. Lain tavoitteena on torjua tehokkaasti Suomeen kohdistettavaa painostamista ja vahvistaa rajaturvallisuutta. Kyse on rajatusta poikkeamisesta, jollaiset perustuslakimme mahdollistaa. Tällaisten poikkeamisten mahdollistaminen on säädetty perustuslakiin tarkoituksella ja harkiten.
Oikeusvaltio on arvokkainta, mitä meillä on. Se on niin arvokas, että sitä on puolustettava jopa omia lakejamme sekä kansainvälisiä sopimuksia itsellemme edullisesti soveltaen. Jos viranomaisillamme ei ole toimivaltuuksia vastata Venäjän hybridisodankäyntiin ja sen seurauksena tulemme yliajetuiksi ja menetämme suvereniteettimme, ketä lohduttaa, että noudatimme oman tulkintamme mukaan pilkulleen ja taukoineen kansainvälisiä sopimuksia eikä perusoikeuksiakaan tullut rajoitettua tuona historian silmänräpäyksen aikana?
Viisas valitsee kahdesta pahasta pienemmän.
Julkaistu Facebookissa ja Instagramissa 26.6.2024
