”Demokratiassa tappiokin on hyväksyttävä” (Turun Sanomat 21.10.2016). Viimeisessä vaaliväittelyssä ennen presidenttikauttaan Donald Trump ei suoralta kädeltä luvannut hyväksyä vaalitulosta, mikäli häviäisi vaalit. Neljä vuotta myöhemmin tilanne tuli eteen, ja loppu on historiaa.


Poliittinen johtaja toimii monesta suunnasta paineistetussa ympäristössä. Turbulenssia lisää se, että asemaa ei ole millään tavoin betonoitu.


Paikkaa on kärkkymässä pitkä jono toinen toistaan kyvykkäämpiä, mutta ennen kaikkea innokkaampia, kellokkaita omasta puolueesta samaan aikaan, kun muut puolueet ovat kampittamassa. Omat vaateensa ovat äänestäjäkunnalla – poliittisia raatoja säännöllisen epäsäännöllisesti metsästävästä mediasta puhumattakaan.


Tampereella käytiin historiallisen tiukat kuntavaalit kärkipuolueiden kesken. Kokoomus ja SDP kasvattivat saalistaan edellisistä vaaleista noin 3000 äänellä, ja lopulta listojen ero oli vain 15 ääntä.


Vaalien jälkeen on kuulunut mutinaa siitä, että kokoomuksen listalla oli RKP:n Peter Löfberg. Näin on ollut pitkään, ja asetelma tunnustettiin ennen vaaleja kaikkien puolueiden toimesta.

On huomionarvoista, että peräti 160 tamperelaista halusi antaa äänensä mieluummin kokoomuksen listalle ja arvostetulle, mutta valitettavasti menehtyneelle, RKP:n ehdokkaalle kuin eräälle toiselle puolueelle. Olisin itsekin saattanut osoittaa tällaista kunnioitusta Peterille ja hänen tekemälleen työlle tamperelaisten hyväksi.
Tiukan vaalin tuoksinassa käytiin vähemmän tiukka pormestarivaali. Jokainen valtuustopuolue oli asettanut pormestariehdokkaan. Osa jopa kaksi. Pormestariehdokkaista suurimman äänisaalin keräsi Anna-Kaisa Ikonen (kok.). Hänen äänimääränsä (5078) oli yli kaksi kertaa suurempi kuin lähimmäksi yltäneellä (2495) Lauri Lylyllä (sdp.) ja kolmanneksi tulleella (2259) Kalervo Kummolalla (kok.).


Tampereella on pitkät perinteet yhteistyöstä sekä yksituumaisuudesta tärkeistä asioista päätettäessä. Tämä dynamiikka on osaltaan tehnyt kaupungistamme koko Suomen ykkösen ihmisten mielissä ja monella mittarilla mitattuna. Tämän dynamiikan särkemiseen meillä ei ole varaa.

Kansa on puhunut.

Aleksi Jäntti (kok.)
Apulaispormestari, kaupunkiympäristön palvelualue

Julkaistu Tamperelaisessa 30.6.2021

Kategoriat: Ei kategoriaa

Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.