Tullessani mukaan kunnallispolitiikkaan istuin ensimmäiset neljä vuotta Uskon vieressä Lempäälän kunnanvaltuustossa. Hän on eläkkeellä oleva yliopettaja ja oli jo tuolloin toiminut lähes vuosikymmenen kirkkovaltuutettuna. Uskolta sain monta vinkkiä kunnallispolitiikan kiemuroihin, mutta hän avasi silmiäni myös seurakunnan toimintaan.

Kirkolla on merkittävä rooli Suomen historiassa, kulttuuriperinnössä ja kansansivistystyössä. Sen henkistä ja hengellistä asemaa ei voi vähätellä ja minulle ne näyttäytyvät yhä edelleen positiivisessa valossa. Seurakuntavaaleissa minulle korostuu kuitenkin kirkkovaltuustojen rooli maallisten asioiden päättämisen näkökulmasta. Juuri tätä maallista puolta Usko minulle avasi.

Seurakunnat täydentävät kaupunkien ja kuntien palveluja koko ihmisen elinkaaren ajan. Ennen kouluikää moni lapsi osallistuu viikoittain seurakunnan järjestämään kerhotoimintaan riippumatta siitä, kuinka hänen päivähoitonsa on järjestetty. Usein seurakunta osallistuu alakouluikäisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseen ja viimeistään yläkouluiässä voi osallistua lapsille ja nuorille suunnatuille kesäleireille. Omat lapseni ovat osallistuneet periteisen kerhon lisäksi seurakunnan musiikkileikkikouluun.

Kirkon nuoriso- ja perhetyöllä on merkittävä ennaltaehkäisevä rooli syrjäytymisen ehkäisemisessä ja perheiden tukemisessa niiden vaikeissa elämäntilanteissa. Samalla ne tarjoavat kanavan vapaaehtoistyön tekemiseen. Diakoniatyöllä pyritään antamaan apua ja luomaan toivoa niille, joiden voi olla vaikea saada apua muualta. Sen muotoina voivat olla myös: seniori- ja vanhustyö, mielenterveystyö, kehitysvammaistyö, omaishoitajatyö, päihdetyö, vankilatyö ja monikulttuurisuus.

Olen itse ollut usein mukana keskusteluissa, joissa on pohdittu seurakunnan maapolitiikan vaikutuksia kaupungin kaavoitukseen tai maanhankintaan. Kun toimin puolustusvoimissa päällikkönä, yksikköni sotilaspoliisien koulutuksen tärkeänä osana oli kaksi kertaa vuodessa toteutettu harjoitus, joka tukeutui lähes yksinomaan seurakunnan maa-alueisiin ja kiinteistöihin. Harjoituksen mahdollisti hyvä yhteistyö paikallisen seurakunnan kanssa.

Pidän kirkon ja seurakuntien harjoittamaa hengellistä työtä merkittävänä. Käyttäessäni äänioikeutta seurakuntavaaleissa 9.11.2014 pyrin kuitenkin etupäässä vaikuttamaan siihen, kuinka seurakunnan resursseja kohdennetaan maallisten asioiden hoitoon. Seurakunnat vapauttavat toiminnallaan kaupungin resursseja muualle. Usko opetti.

 

Pääkirjoitus Nyky Tampereessa 5.11.2014


Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.