Tampereen kaupunginvaltuustossa keskusteltiin 17.2.2014 oikeastaan ensimmäisen kerran jätevedenpuhdistamohankkeesta. Pidän keskusjätevedenpuhdistamohanketta erittäin merkittävänä ja tärkeänä seudullisena hankkeena.

Hanke vetää merkitykseltään ja hintaluokaltaan kirkkaasti vertoja esimerkiksi rantaväylän tunnelille ja ratikalle. Siksi on mielenkiintoista, että  ei ole oikeastaan keskusteltu vaihtoehdoista, vaan vain Sulkavuoresta.

Suhtaudun Sulkavuorivaihtoehtoon rationaalisesti. Tiedän, että sijoitusvaihtoehtona sitä on tutkittu ja valmisteltu paljon. Niissä keskusteluissa, joihin itse olen osallistunut, juuri kukaan ei ole sanonut, että Sulkavuori olisi paras sijoituspaikka. Sen sijaan on todettu esimerkiksi, että kyseessä on sadan vuoden hanke, joten päätös Sulkavuoresta on tehtävä hetkeäkään hukkaamatta.

Minulla ei ole minkään valtakunnan insinöörinkoulutusta. Olen siitä salaa hieman ylpeä. Kiusallisena puolena on se, että joissain asioissa joudun tukeutumaan ammattiapuun. Jätevedenpuhdistamoasia on yksi sellaisista.

Ennen kuin asia tuli kaupunginvaltuuston käsittelyyn, en ollut saanut selkeitä vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

  • Millaisia aikataulullisia tai muita riskejä sisältyy siihen, että siirtolinjoja joudutaan rakentamaan Hatanpään järjestelyratapihan pääpiirteisellä alueella?
  • Mihin laskelmiin perustuu väite, jonka mukaan linja Nokialle tai Kolmenkulmaan lisää hankkeen kustannuksia 100 m€:lla? Ovatko ko. laskelmat valtuutettujen käytettävissä?
  • Millaiset kustannukset aiheutuvat sulkavuoren jo kapseloituneen vanhan kaatopaikan kapseloinnin puhkaisemisesta? Kuka kustannuksista vastaa? Onko ne sisällytetty nyt esitettyyn kustannusarvioon?
  • Mitä vaikutuksia Pyhäjärven veteen ja ekosysteemiin sekä rantojen käyttöön aiheutuu siitä, jos nyt esillä olevan purkuputken päässä veden laatu on korkeintaan välttävä, kuten Turun Kakolan puhdistamon kohdalla on käynyt.

Edellytän, että minulla on selkeät vastaukset esittämiini kysymyksiin ennen kuin teen investointipäätöstä jätevedenpuhdistamosta.


Aleksi JÄNTTI

Olen pitkälle kaljuuntunut yhteiskunnan moniottelija - ja ehdolla kevään kuntavaaleissa Tampereella. Minusta tuli koululainen vuonna 1981, ansiotyöläinen 1989, aviomies 1995, isä 1997, upseeri 1999 ja osa-aikapoliitikko 2005. Täyspäiväisenä poliitikkona, apulaispormestarina Tampereella, olen ollut vuodesta 2017. Työkokemus sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämässä auttaa suhteuttamaan asioita. Valmistuttuani maanpuolustuskorkeakoulusta upseeriksi työskentelin ensin virkamiehenä puolustusvoimissa. Sen jälkeen toimin yrittäjänä ja työllistäjänä. Myöhemmin yhteyspäällikkönä Suomalaisessa Barona-konsernissa ja pendelöin työpaikalle Tampereelta Helsinkiin. Kansainvälistä työkokemusta minulla on kriisinhallintatehtävistä Kosovosta. Kolmannen sektorin osaamiseni on syntynyt ensin jääkiekon parissa juniorimaalivahtien valmentajana KooVeessa ja Ilveksessä sekä myöhemmin Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana. Unohtaa ei sovi myöskään vuonna 2007 alkanutta aktiivisuutta kokoomusyhdistysten hallituksissa. Tällä hetkellä toimin Pirkanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Olen myös Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen. Minulla on kolme lasta. Vanhin poikani syntyi vuonna 1997, tytär 1998 ja kuopus 2010. Silmää räpäyttämättä uskallan väittää tietäväni, millaista elämää neljäs sektori elää. Yksin saan aikaan kovin vähän, mutta porukalla häkellyttävän paljon.