Mitä yhteistä on vuonna 2021 hyväksytyllä 12-vuotisella liikennejärjestelmäsuunnitelmalla ja Suomen digitaalisella kompassilla?
Molempien toteutus on aloittamista vaille valmis.
Liikennejärjestelmäsuunnitelma on strategia, jossa käsitellään koko Suomen kaikkia liikenneväyliä sekä niiden kehittämistä. Digikompassi on strategia, joka luo kokonaiskuvan Suomen digitalisaatiokehityksestä, ohjaa kehitystyön suuntaa ja asettaa tavoitteet digitalisaation hyödyntämiselle, jotta Suomi menestyisi meneillään olevassa murroksessa.
Politiikassa on paljon ärsyttäviä piirteitä. Yksi niistä on julistuksellisuuden lisääntyminen käytännön asioissa. Asetetaan työryhmiä, kuullaan osallisia sekä osaa osattomista ja laaditaan yleviä tavoitteita, mutta sitten iskee tenkkapoo. Mitkä toimenpiteet ovat vaikuttavimpia tavoitteiden saavuttamiseksi ja ennen kaikkea, mistä rahat?
Liikennejärjestelmäsuunnitelma ei ole 12-vuotinen, jos toteutus muuttaa suuntaa joka neljäs vuosi. Digikompassin tavoitteita ei saavuteta, jos toimenpiteisiin ei osoiteta vaadittavia resursseja. Tarvitaan sekä lyhyen että pitkän tähtäimen toimenpiteitä. Toimintaympäristön muutosten taakse piiloutuminen on pelkuruutta, sillä maailma on jatkuvassa muutoksessa – etenkin digimaailmassa. On kyettävä erottamaan ne pitkän tähtäimen tavoitteet ja hankkeet, jotka tulee toteuttaa tuulen suunnasta riippumatta. Tulipalojen sammuttamiseen voi käyttää osan lyhyen tähtäimen resursseista.
Liikennejärjestelmäsuunnitelman arviointiohjelman viime syksynä annetuissa lausunnoissa peräänkuulutettiin rahoitusohjelmaan sitoutumista, jotta suunnitelma olisi uskottava ja tavoitteisiin päästäisiin. Erityisesti eduskuntapuolueiden sitoutumisella nähtiin olevan ratkaiseva vaikutus. Samaa voi hyvällä syyllä peräänkuuluttaa digikompassin tavoitteista puhuttaessa.
Meillä on valtavasti selvityksiä ja strategioita tieto- ja teknologiapolitiikan saralla, joten painopiste tulee nyt luoda toimeenpanon resurssointiin. Ei riitä, että digijuttuja touhutaan viranhaltijoiden toimesta oman työn ohessa. Digitoimisto ja ministerityöryhmä ovat erinomaisia avauksia. Johtamisen ja koordinaation on tapahduttava ministeriösiilojen yli, mikä tarkoittaa, että keskeisten ministereiden on sitouduttava työntämään tietopolitiikkaa voimakkaasti narulla eteenpäin niin Suomessa kuin EU:ssa.
Suomen tieto- ja teknologiapolitiikan on oltava dynaamista, kauaskantoista ja kunnianhimoista. Osaamista on. Vain hyödyntämällä täysimääräisesti datan ja teknologian tarjoamat mahdollisuudet voimme varmistaa, että pysymme globaalin digitaalitalouden vauhdissa. Se ei ole ainoastaan taloudellinen tai teknologinen kysymys, vaan myös yhteiskunnallinen välttämättömyys, joka vaatii päättäväistä johtajuutta ja rohkeita uudistuksia.
Aikaa ja tupakkia kannattaa tärkeissä asioissa polttaa. Se, että digitalisaation hyödyntäminen jätettiin liikaa aikaa vievänä pois sote-laeista, tulee kalliiksi. Onneksi ainakin osa hyvinvointialueista on alkanut ottaa asiassa johtajuutta.
Vain hieman karrikoiden voinee todeta, että poliittinen digikeskustelu velloo siinä, minne kaapeli on vetämättä, ja liikennekeskustelu siellä, mistä puuttuu siltarumpu.
Väylät ovat työvoiman ja osaamisen ohella keskeisin vireän elinkeinotoiminnan edellytys, ja tarvitsemme digitalisaation ja datatalouden kovaa infraa. Siksi hallituksen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostukset sekä miljardien liikenneinvestoinnit ovat kullan arvoisia. Jo valtion talousarviossa huomioitujen kvanttitietokoneiden ja siruteollisuuden kehittämisen lisäksi tarvitaan merkittäviä panostuksia datan hyödyntämiseen sekä sen liikkuvuuteen ja suojaamiseen.
Liikenneinvestoinnit eivät saa jäädä sellaisenaan elinvoiman piristysruiskeiksi. Niiden on aina tuettava vähintään paikallista, mieluiten valtakunnallista, talouden kasvua. Kustannus-hyötylaskelmat ovat perinteinen keino tarkastella liikennehankkeen kannattavuutta. Varsinkin taloudellisesti niukkoina aikoina rinnalle tulisi tuoda menetelmä, jolla mitataan paikallisten toimijoiden aitoa uskoa hankeen aluetaloutta vahvistavaan vaikutukseen pidemmällä aikajänteellä. Eli priorisoida ne hankkeet, joita esimerkiksi kunnat ovat valmiita osaltaan rahoittamaan.
Jos älyliikennettä ei lasketa, Suomesta ei ole liikenneasioissa juuri esimerkiksi muulle Euroopalle. Sen sijaan tieto- ja teknologiapolitiikassa olisi. Suomen on hyödynnettävä EU-yhteistyötä, osallistuttava aktiivisesti EU:n digitaalisten aloitteiden ja standardien kehittämiseen sekä hyödynnettävä EU:n rahoitusmahdollisuuksia. Jotta voimme hyödyntää yhteismarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet ja proaktiivisesti vaikuttaa niihin, myös poliitikkojen on oltava aktiivisia ja aloitteellisia EU-tasolla.
EU:n digipolitiikka on ratkaisevaa Suomenkin kannalta. Siksi on huolehdittava siitä, että me edistykselliset maat näyttämme suuntaa ja määräämme tahdin.
Julkaistu Verkkouutisissa 18.1.2024
